Lepi kesti 24 päivää, vaikka olihan se lopulta suhteellisen aktiivinen loma kuitenkin. Ensin oli niitä turismikävelyitä pitkin Amerikkaa, sitten oli lähes kaksituntinen Bodom Trail, sitten muutto, ja loppuun tuli vielä yksi sprinttisuunnistuskin. Mutta lepille varattu aika on nyt joka tapauksessa käytetty.
Kun ensi viikolle tulee Jukolan viesti, josta tulee vähän tiukempi treeni kuin mistään mitä Bakken on speksannut, niin ajattelin aloittaa uuden ohjelman jo tänään, päivän etuajassa. Saan siten yhden ylimääräisen lepopäivän ensi viikolle. Aloitus oli täsmälleen samanlainen kuin 16.1. edellisen ohjelman aloitus: kovavauhtinen vitonen radalla vauhtia vähän vaihdellen.
Tiukkaahan se teki Ratinaa anaerobisen kynnyksen huudeilla näin kylmiltään kiertää, mutta selvisinpä tehtävästä kuitenkin. Ei se helppoa silloin tammikuussakaan ollut, sen verran muistan. Vedon keskisykkeeksi tuli nyt täsmälleen sama 163 kuin silloinkin. Aika oli nyt 19.53 silloista 20.09:ää vastaan, mutta ero selittyy täysin sillä, että nyt otin viimeiselle 200 metrille loppukirin, kun tammikuussa annoin vauhdin siinä hiljakseen hiipua.
Lähtötilanne näyttäisi siis tämän perusteella olevan täsmälleen sama kuin tammikuussa. Lähiviikot varmaankin näyttävät, riittikö tuo 24 päivän ylimenokausi, vai meneekö homma heti alkuunsa yli.
Menin laittamaan jalkaan varvassukat, joilla en ole juossut muutamaan vuoteen. Niinhän siinä kävi, että vasemman pikkuvarpaan päältä hiertyi iho rikki. Ihan hyvä merkki näin ohjelman alkuun.
Ai niin, tällainen kuva löytyi 18 kilometrin kohdalta Red Islandilta:
Tänään jäljellä 112 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti