Kolmas viikko kohti Berliiniä on takana. Kuten edellisessä postauksessa toin esille, niin vaikeaa tämä nyt on. Kevennystä oli tehtävä, joten tämmöiseksi se jäi:
ma: lepo
ti: 30 min reipasta + 10*1 min kovaa, yht. 13,5 km
ke: keilailukisa, 3 sarjaa
to: 8,5 km kevyt
pe: 8 km kevyt
la: 21,5 km pitkä, 2:01 h
su: BMX-kisa
Yhteensä: 51,5 km
Tämmöisenäkin tämä kävi ylivoimaisen koville. Oli ihan siinä ja siinä että sain lauantain pitkän tehtyä. Eka tunti meni vielä jotenkin, kun hain muutaman geokätkön siinä ohessa. Mutta toinen tunti oli yhtä tuskaa ja kotiinpääsyn odottelua.
Varmaan tässä joutuu vielä jotain rajumpiakin keventelyjä tekemään. Berliinin majoitusvarauskin meni pieleen. Varasin jostain tylsästä hostellista mailin päässä kisakeskuksesta porukallemme huoneen, kun ymmärsin että sen voi ilmaiseksi perua. Ehtisi sitten lähempänä katsoa vielä kaikessa rauhassa, olisiko jotain parempaa tarjolla. Mutta varausvahvistuksesta kävikin ilmi, että kyllä siitä 97 euron kustannus tulee vaikka peruisi varauksen heti.
No, sikäli olin ihan oikeassa, että ei perumisesta mitään LISÄkuluja kuitenkaan tule. Näillä mennään.
Tänään jäljellä 91 päivää.
14.5.2014 täytin 42 vuotta 195 päivää. Koska maratonin pituus on 42,195 km, halusin tuona päivänä juosta maratonin. Maailman ainoa oikeana päivänä järjestetty maraton, jonka löysin, oli Red Island Marathon Warwickin pikkukaupungissa Yhdysvaltojen itärannikolla Rhode Islandissa. Menin sinne siis! Kolmen tunnin alitukseen tähdännyt treeniohjelmani perustui Marius Bakkenin 100 päivän maratonohjelmaan. Alitus ei onnistunut, joten projekti jatkuu: seuraavaksi juoksen Berliinin maratonin 28.9.2014.
Arvaa loppuaikani Red Island Marathonilla 14.5.2014:
Virallinen loppuaikani Red Island Marathonilla oli 3:17.50. Eksyin reitiltä ja juoksin pari kilometriä ylimääräistä. Maratonin täyttyessä väliaika omassa kellossa oli 3:06.30. Uskolliset lukijani jaksoivat luottaa itseni tavoin kolmen tunnin alitukseen. Vain 7 % osasi ennakoida, että päällitän jopa 3:05. Kiitos luottamuksesta! Seuraavaksi hyökkään kolmen tunnin rajan kimppuun Berliinissä 28.9.2014.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Paniikkinappulalle
Nyt on vähän kriisitilanne päällä. Viimeistään eilinen treeni osoitti, että tauko ennen uuden maratonohjelman aloittamista ei ollut tarpeeksi pitkä. Näyttäisi siltä, että en vaan ole vielä valmis täysimittaiseen harjoitteluun, sillä ei tämän näin vaikeaa kuulu olla. Eikä se näin vaikeaa myöskään tammikuussa edellistä ohjelmaa aloittaessa ollut.
Eilen piti juosta ensin 30 min reipasta alle ja sitten parin minuutin palauttelun jälkeen kymmenen minuutin mittaista vetoa kovaa minuutin palautuksin. En tuon puolituntisen aikana meinannut millään saada vauhtia nousemaan vaaditulle tasolle, saati pysymään siellä. Väkisin väänsin sen kuitenkin läpi mitenkuten kykenin, lopputuloksena oli keskivauhti 4.25/km ja -syke 151. Minuutin vedot tuon jälkeen olivat juuri niin tuskaisia kuin kuvitella saattaa, joskin loppua kohti ne vähän paranivat. Ilmeisesti nuo minuutin palautukset tehosivat hyvin.
Mutta joka tapauksessa on selvää, että treeni oli niin tuskainen, että jotenkin tätä treenailua on nyt helpotettava. Kaamean vaikea ylösnousu aamulla oli toinen selkeä merkki tästä. Mutta mitä sitä nyt sitten tekisi, kun mitään pitkää taukoa ei kuitenkaan ole varaa pitää?
Pohdittuani olen päätynyt siihen, että käytän ekstraviikkoni tässä lähitulevaisuudessa siten, että otan sieltä ylimääräisiä lepopäiviä ohjelmaan. Ensimmäinen tulee heti tänään, ja huomisen kovavauhtisen siirrän ensi viikon tiistaille. Siihen väliin mahtuu BMX-kisasunnuntaille toinen ylimääräinen "lepopäivä". Sitten tuleekin ensi viikon junamatkan aiheuttamat kolme makoilupäivää, joiden varaan lasken aika paljon. Kun ensi viikon lopulla pääsen perille Siperiaan, niin siellä olisi heti odottamassa todella tiukka BB-viikko 4: kolme kovavauhtista, kaksi pitkää ja vain yksi kevyt peruslenkki. On ihan selvää, että en tässä tilassa tuosta sellaisenaan selviä, mutta jos venytän tuon viikon 9-päiväiseksi, niin ehkä se on mahdollista. Onhan tuossa viikossa se hyvä sentään, että mikään kovavauhtinen ei ole kauhean kova, ja pitkistä toinen ei ole kauhean pitkä ja toinen sisältää kävelyä. Toisaalta ainoa tilaisuuteni testikisaan heinäkuussa osuu tuolle viikolle, joten joutunen yhden kovavauhtisen korvaamaan sillä.
Parempi olisi varmaankin ollut pitää tämä ekstraviikko lepoa putkeen heti ohjelman alkuun, mutta eipä tullut silloin tajuttua tilannetta. Nyt tämä menee siis niin, että venytän BB-viikot 3 ja 4 molemmat 9-päiväisiksi ja pidän välissä 3 päivää lepoa.
Uskoisin näillä helpotuksilla selviäväni tuonne heinäkuun puoliväliin saakka. Siellä voi tehdä sitten uuden tilannetarkastuksen. Jos lisähelpotuksia tarvitaan, niin sitten pitää ruveta jättämään treenejä väliin. Ylimääräistä aikaa ei enää käytettäväksi jää.
Tänään jäljellä 95 päivää.
Eilen piti juosta ensin 30 min reipasta alle ja sitten parin minuutin palauttelun jälkeen kymmenen minuutin mittaista vetoa kovaa minuutin palautuksin. En tuon puolituntisen aikana meinannut millään saada vauhtia nousemaan vaaditulle tasolle, saati pysymään siellä. Väkisin väänsin sen kuitenkin läpi mitenkuten kykenin, lopputuloksena oli keskivauhti 4.25/km ja -syke 151. Minuutin vedot tuon jälkeen olivat juuri niin tuskaisia kuin kuvitella saattaa, joskin loppua kohti ne vähän paranivat. Ilmeisesti nuo minuutin palautukset tehosivat hyvin.
Mutta joka tapauksessa on selvää, että treeni oli niin tuskainen, että jotenkin tätä treenailua on nyt helpotettava. Kaamean vaikea ylösnousu aamulla oli toinen selkeä merkki tästä. Mutta mitä sitä nyt sitten tekisi, kun mitään pitkää taukoa ei kuitenkaan ole varaa pitää?
Pohdittuani olen päätynyt siihen, että käytän ekstraviikkoni tässä lähitulevaisuudessa siten, että otan sieltä ylimääräisiä lepopäiviä ohjelmaan. Ensimmäinen tulee heti tänään, ja huomisen kovavauhtisen siirrän ensi viikon tiistaille. Siihen väliin mahtuu BMX-kisasunnuntaille toinen ylimääräinen "lepopäivä". Sitten tuleekin ensi viikon junamatkan aiheuttamat kolme makoilupäivää, joiden varaan lasken aika paljon. Kun ensi viikon lopulla pääsen perille Siperiaan, niin siellä olisi heti odottamassa todella tiukka BB-viikko 4: kolme kovavauhtista, kaksi pitkää ja vain yksi kevyt peruslenkki. On ihan selvää, että en tässä tilassa tuosta sellaisenaan selviä, mutta jos venytän tuon viikon 9-päiväiseksi, niin ehkä se on mahdollista. Onhan tuossa viikossa se hyvä sentään, että mikään kovavauhtinen ei ole kauhean kova, ja pitkistä toinen ei ole kauhean pitkä ja toinen sisältää kävelyä. Toisaalta ainoa tilaisuuteni testikisaan heinäkuussa osuu tuolle viikolle, joten joutunen yhden kovavauhtisen korvaamaan sillä.
Parempi olisi varmaankin ollut pitää tämä ekstraviikko lepoa putkeen heti ohjelman alkuun, mutta eipä tullut silloin tajuttua tilannetta. Nyt tämä menee siis niin, että venytän BB-viikot 3 ja 4 molemmat 9-päiväisiksi ja pidän välissä 3 päivää lepoa.
Uskoisin näillä helpotuksilla selviäväni tuonne heinäkuun puoliväliin saakka. Siellä voi tehdä sitten uuden tilannetarkastuksen. Jos lisähelpotuksia tarvitaan, niin sitten pitää ruveta jättämään treenejä väliin. Ylimääräistä aikaa ei enää käytettäväksi jää.
Tänään jäljellä 95 päivää.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
BB-viikko 2
Taas on viikko treenailua takana. Hyisen kylmä juhannusviikko. Tein tästä 8-päiväisen, koska Jukolan viesti vaati ylimääräisen lepopäivän:
su: suunnistus 7,7 km 1:32 h (kuljettu matka 9,4 km + verrat n. 1 km)
ma: lepo
ti: vähän kevennetty 30 * 1 min, yht. 13 km
ke: BMX-treeni
to: 8 km kevyt
pe: 22 km kevyt (ajasta puolet kävellen)
la: 16,5 km kevyt
su: 7200 m @ 4.04/160, yht. 12 km.
Yhteensä: 82 km
Aika lailla raskas viikko oli. Jukolassa ei tullut suuremmin säästeltyä, joten ylimääräinen lepopäivä tuli todellakin tarpeeseen. Tiistain vedot sujuivat siihen nähden yllättävänkin hyvin, joskin tehot niissä eivät olleet korkealla.
Keskiviikon BMX-päivän olin ajatellut tämän viikon lepopäiväksi, mutta osoittautui että lajihan olikin varsin rankka. Varmaan kymmenkunta kovaa 50-60-sekuntista vetoa siinä tuli, sellaisia joissa jalat hapottivat oikein kunnolla. Lisäksi toiset kymmenkunta vähän kevyempää. Kummasti siitäkin kuitenkin palautui juoksukuntoon heti seuraavaksi päiväksi, kai se liike oli kuitenkin niin erilaista. Mutta mikään lepopäivä se keskiviikko ei kyllä tosiaankaan ollut.
Perjantain pitkä meni Mjevin kanssa rupatellessa ihan kivasti, mutta lauantain semipitkällä oli aikamoisia käynnistymisvaikeuksia. Nilkat olivat koko loppuviikon ihan jumissa, en tiedä pitäisikö niille tehdä jotain vetreyttäviä liikkeitä. Sunnuntaina ei tv-kovalle olisi yhtään tehnyt mieli lähteä, mutta vääntäydyin Kaurialan kentälle väkisin ja sain sen vedettyä läpi. Vauhti osoittautui 5 sekuntia/km hitaammaksi kuin vastaavassa treenissä tammikuussa, mikä ehkä kertoo tämän hetken tilanteesta jotain.
Kun ensi viikollekin on tiedossa sekä BMX- että keilailukisat, niin tekisi mieli vähän keventää ja tyytyä vaikkapa vain yhteen kovavauhtiseen. Mutta en tiedä sitten. Kun vilkaisin tuota tulevan viikon ohjelmaa, niin en oikein keksinyt miten järkevästi yhdistäisin nuo kaksi kovavauhtista. Joten voipi olla, että yritän vetää senkin viikon täysillä vielä. Heinäkuun alkuun tulee kuitenkin kolme peräkkäistä lepopäivää, joten ehkä tässä voi nyt yrittää tasapainoilla riskirajoilla siihen asti.
su: suunnistus 7,7 km 1:32 h (kuljettu matka 9,4 km + verrat n. 1 km)
ma: lepo
ti: vähän kevennetty 30 * 1 min, yht. 13 km
ke: BMX-treeni
to: 8 km kevyt
pe: 22 km kevyt (ajasta puolet kävellen)
la: 16,5 km kevyt
su: 7200 m @ 4.04/160, yht. 12 km.
Yhteensä: 82 km
Aika lailla raskas viikko oli. Jukolassa ei tullut suuremmin säästeltyä, joten ylimääräinen lepopäivä tuli todellakin tarpeeseen. Tiistain vedot sujuivat siihen nähden yllättävänkin hyvin, joskin tehot niissä eivät olleet korkealla.
Keskiviikon BMX-päivän olin ajatellut tämän viikon lepopäiväksi, mutta osoittautui että lajihan olikin varsin rankka. Varmaan kymmenkunta kovaa 50-60-sekuntista vetoa siinä tuli, sellaisia joissa jalat hapottivat oikein kunnolla. Lisäksi toiset kymmenkunta vähän kevyempää. Kummasti siitäkin kuitenkin palautui juoksukuntoon heti seuraavaksi päiväksi, kai se liike oli kuitenkin niin erilaista. Mutta mikään lepopäivä se keskiviikko ei kyllä tosiaankaan ollut.
Perjantain pitkä meni Mjevin kanssa rupatellessa ihan kivasti, mutta lauantain semipitkällä oli aikamoisia käynnistymisvaikeuksia. Nilkat olivat koko loppuviikon ihan jumissa, en tiedä pitäisikö niille tehdä jotain vetreyttäviä liikkeitä. Sunnuntaina ei tv-kovalle olisi yhtään tehnyt mieli lähteä, mutta vääntäydyin Kaurialan kentälle väkisin ja sain sen vedettyä läpi. Vauhti osoittautui 5 sekuntia/km hitaammaksi kuin vastaavassa treenissä tammikuussa, mikä ehkä kertoo tämän hetken tilanteesta jotain.
Kun ensi viikollekin on tiedossa sekä BMX- että keilailukisat, niin tekisi mieli vähän keventää ja tyytyä vaikkapa vain yhteen kovavauhtiseen. Mutta en tiedä sitten. Kun vilkaisin tuota tulevan viikon ohjelmaa, niin en oikein keksinyt miten järkevästi yhdistäisin nuo kaksi kovavauhtista. Joten voipi olla, että yritän vetää senkin viikon täysillä vielä. Heinäkuun alkuun tulee kuitenkin kolme peräkkäistä lepopäivää, joten ehkä tässä voi nyt yrittää tasapainoilla riskirajoilla siihen asti.
tiistai 17. kesäkuuta 2014
BB-viikko 1
Ensimmäinen BB-viikko (Bakken-Berliini) on takana. Tein siihen toisen viikon alkuun osuneen Jukolan viestin takia pienen kevennyksen, joten tältä se näyttää koottuna:
BB-viikko 1:
su: 10 km, radalla reipas vitonen 19.53
ma: 2 km + kevyt suunnistus 4,4 km (juostu matka 5,4 km)
ti: 13 km kevyt
ke: 9,5 km kevyt (Kalevan ympärijuoksu 5 km 24.00)
to: 13,5 km (13*2 min metsässä kovaa)
pe: 9 km kevyt
la: lepo
Yhteensä: 63 km
Eihän tuo paperilla tiukalta näytä, mutta ihmeen koville se otti. Aika vahvasti on nyt sellainen olo, että taukoa ennen uuden maratonohjelman aloittamista olisi tarvittu vähän enemmän, etenkin kun tuli se Bodomin parituntinen kisakin siihen väliin. Ajattelin, että hakkaan nyt kuitenkin päätä seinään niin pitkään kunnes tilanne selviää varmasti. Joko tämä lähtee jossain kohtaa sujumaan paremmin tai sitten alamäki jatkuu niin pitkään, että on pakko pitää huilia.
Sunnuntaina kävin siis Jukolan viestissä Kuopiossa. Sain lobattua itselleni viestin helpoimman, viidennen osuuden. Tarkoitus oli juosta mahdollisimman maltilla, koittaa minimoida sekä rasitus että pummit, ja kaikin käytettävissäolevin keinoin välttää hylkäys. Muka rauhallisesti ekaa rastia kohti meninkin, mutta silti sitä joutui 7 minuuttia haeskelemaan. Sen jälkeen suunnistus onneksi parantui ja maasto sekä paikoin jonot pitivät huolen siitä ettei vauhtimopo karannut lapasesta. Loppuun onnistuin hakemaan vielä yhden 5 minuutin hudin, joten aika lailla normaalintasoinen Jukola-suoritus siitä minulle tuli. Osuussijoitus oli kylläkin yksi parhaista 587, mutta se johtuu osuuden heikosta tasosta. Tulos kuitenkin tuli, ja sehän oli tärkeintä.
Bakkenin sykealueilla kuljin seuraavasti: E1: 3 min, E2: 24 min, E3: 42 min, E4: 19 min, E5: 3 min. Vähän tuollaista vauhtileikittelyn makua siis. Olihan tuo selvästi raskaampi harjoitus kuin mikään mitä Bakken tähän vaiheeseen ohjelmaa on speksannut, mutta ei nyt ehkä ihan karsea ylilyönti kuitenkaan.
Keskisykkeeksi mittasin 158, mitä voi verrata aikaisempien Jukoloiden keskisykkeisiin: 165, 163, 167, 166, 161, 167, 175, 166, 154 ja 163. Tuo 175 oli Kytäjällä 2010 kun edellisen kerran olin lyhyellä osuudella ja onnistuin täydellisesti. 154 puolestaan tuli 2012 Hakunilassa, kun olin Jukola-urani pisimmällä osuudella kaatosateessa ankkurina. Tuossa valossa rauhallisuus siis onnistui nyt varsin hyvin, varsinkin kun Kuopio-Jukolan osuus oli toiseksi lyhyin millä olen ollut.
Otin Jukolan päälle yhden ylimääräisen lepopäivän, joten toisesta BB-viikosta tulee 8-päiväinen. Nähtäväksi jää miten Jukola-palautuminen lähtee sujumaan.
Tänään jäljellä 103 päivää.
BB-viikko 1:
su: 10 km, radalla reipas vitonen 19.53
ma: 2 km + kevyt suunnistus 4,4 km (juostu matka 5,4 km)
ti: 13 km kevyt
ke: 9,5 km kevyt (Kalevan ympärijuoksu 5 km 24.00)
to: 13,5 km (13*2 min metsässä kovaa)
pe: 9 km kevyt
la: lepo
Yhteensä: 63 km
Eihän tuo paperilla tiukalta näytä, mutta ihmeen koville se otti. Aika vahvasti on nyt sellainen olo, että taukoa ennen uuden maratonohjelman aloittamista olisi tarvittu vähän enemmän, etenkin kun tuli se Bodomin parituntinen kisakin siihen väliin. Ajattelin, että hakkaan nyt kuitenkin päätä seinään niin pitkään kunnes tilanne selviää varmasti. Joko tämä lähtee jossain kohtaa sujumaan paremmin tai sitten alamäki jatkuu niin pitkään, että on pakko pitää huilia.
Sunnuntaina kävin siis Jukolan viestissä Kuopiossa. Sain lobattua itselleni viestin helpoimman, viidennen osuuden. Tarkoitus oli juosta mahdollisimman maltilla, koittaa minimoida sekä rasitus että pummit, ja kaikin käytettävissäolevin keinoin välttää hylkäys. Muka rauhallisesti ekaa rastia kohti meninkin, mutta silti sitä joutui 7 minuuttia haeskelemaan. Sen jälkeen suunnistus onneksi parantui ja maasto sekä paikoin jonot pitivät huolen siitä ettei vauhtimopo karannut lapasesta. Loppuun onnistuin hakemaan vielä yhden 5 minuutin hudin, joten aika lailla normaalintasoinen Jukola-suoritus siitä minulle tuli. Osuussijoitus oli kylläkin yksi parhaista 587, mutta se johtuu osuuden heikosta tasosta. Tulos kuitenkin tuli, ja sehän oli tärkeintä.
Bakkenin sykealueilla kuljin seuraavasti: E1: 3 min, E2: 24 min, E3: 42 min, E4: 19 min, E5: 3 min. Vähän tuollaista vauhtileikittelyn makua siis. Olihan tuo selvästi raskaampi harjoitus kuin mikään mitä Bakken tähän vaiheeseen ohjelmaa on speksannut, mutta ei nyt ehkä ihan karsea ylilyönti kuitenkaan.
Keskisykkeeksi mittasin 158, mitä voi verrata aikaisempien Jukoloiden keskisykkeisiin: 165, 163, 167, 166, 161, 167, 175, 166, 154 ja 163. Tuo 175 oli Kytäjällä 2010 kun edellisen kerran olin lyhyellä osuudella ja onnistuin täydellisesti. 154 puolestaan tuli 2012 Hakunilassa, kun olin Jukola-urani pisimmällä osuudella kaatosateessa ankkurina. Tuossa valossa rauhallisuus siis onnistui nyt varsin hyvin, varsinkin kun Kuopio-Jukolan osuus oli toiseksi lyhyin millä olen ollut.
Otin Jukolan päälle yhden ylimääräisen lepopäivän, joten toisesta BB-viikosta tulee 8-päiväinen. Nähtäväksi jää miten Jukola-palautuminen lähtee sujumaan.
Tänään jäljellä 103 päivää.
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Spontaanit PK-rastit
Tänään piti ihan kiltisti tehdä kevyenä iltalenkkinä Bakkenin määräämät 45-70 minuuttia kevyttä juoksua. Kiptoon houkuttelu Kyötikkälän iltarasteille sai kuitenkin mielen muuttumaan. Ajattelin, että voisinhan tehdä empiirisen kokeen: millaista on suunnistaa PK-sykkeillä!
Bakken speksaa mulle nämä kevyet lenkit sykevälille 114-137. Normitiejuoksussa se merkitsee vauhtiskaalaksi sellaista 4.45-5.30/km. Ajattelin, että metsässä tuo nyt putoaa varmaan ainakin puoleen, joten vartin alkuverryttelyn päälle uskalsin lähteä 4,4 km radalle Kyötikkälässä. Eiköhän se 30-55 minuutin haarukkaan voisi osua.
Oudoltahan se tuntui lähteä maastoon hölkällä könyämään. Heti ekalla välillä tuli metsäinen ylämäki ja huomasin, että oli pakko kävellä jottei syke nousisi liikaa. Toisaalta vastaavasti sitten alamäessä sai pistellä aika reipastakin ilman että mentiin punaiselle. Alun ihmettelyn jälkeen aloin oikeasti pitää tästä. Hitaan vauhdin ansiosta pysyin koko ajan kartalla eikä yhtäkään rastia pitänyt yhtään hakea. Tämä on aivan ennenkulumatonta! Toki ratakin oli suhteettoman helppo, mutta silti.
Tai oli siellä yksi rasti, josta juoksin parikymmentä metriä ohi kun olin juossut pitemmälle mitä luulin, mutta senkin virheen huomasin saman tien. Erityisen hauskaa oli seurata tilanteita erään toisen suunnistajan kanssa, jonka näin ensimmäistä kertaa matkalla rastille 6/12. Hän aina kiihdytti kovaan juoksuun rastien välillä ja pysähtyili välillä lukemaan karttaa. Minä taas hölkkäsin kaikessa rauhassa, luin karttaa vauhdissa ja pohdin reitinvalintoja ajan kanssa siinä aikani kuluksi. Joka ikinen kerta tuolta kuutosrastilta lähtien leimasimme käytännössä samaan aikaan rastilla!
Tuon 4,4 km radan kiertämiseen meni rapiat 41 minuuttia, eli suunnistuksen km-vauhti oli reippaasti alle 10. GPS:n mukaan kuljetun matkan keskivauhti oli 7.42/km. Yllättävän vähän tuo nyt sitten putosi tiejuoksun PK-vauhdista.
Kyllähän tämä pistää miettimään tuota suunnistustekniikkaa. Pitäisiköhän Jukolassakin sittenkin ottaa PK-strategia käyttöön?
Tänään jäljellä 111 päivää.
Bakken speksaa mulle nämä kevyet lenkit sykevälille 114-137. Normitiejuoksussa se merkitsee vauhtiskaalaksi sellaista 4.45-5.30/km. Ajattelin, että metsässä tuo nyt putoaa varmaan ainakin puoleen, joten vartin alkuverryttelyn päälle uskalsin lähteä 4,4 km radalle Kyötikkälässä. Eiköhän se 30-55 minuutin haarukkaan voisi osua.
Oudoltahan se tuntui lähteä maastoon hölkällä könyämään. Heti ekalla välillä tuli metsäinen ylämäki ja huomasin, että oli pakko kävellä jottei syke nousisi liikaa. Toisaalta vastaavasti sitten alamäessä sai pistellä aika reipastakin ilman että mentiin punaiselle. Alun ihmettelyn jälkeen aloin oikeasti pitää tästä. Hitaan vauhdin ansiosta pysyin koko ajan kartalla eikä yhtäkään rastia pitänyt yhtään hakea. Tämä on aivan ennenkulumatonta! Toki ratakin oli suhteettoman helppo, mutta silti.
Tai oli siellä yksi rasti, josta juoksin parikymmentä metriä ohi kun olin juossut pitemmälle mitä luulin, mutta senkin virheen huomasin saman tien. Erityisen hauskaa oli seurata tilanteita erään toisen suunnistajan kanssa, jonka näin ensimmäistä kertaa matkalla rastille 6/12. Hän aina kiihdytti kovaan juoksuun rastien välillä ja pysähtyili välillä lukemaan karttaa. Minä taas hölkkäsin kaikessa rauhassa, luin karttaa vauhdissa ja pohdin reitinvalintoja ajan kanssa siinä aikani kuluksi. Joka ikinen kerta tuolta kuutosrastilta lähtien leimasimme käytännössä samaan aikaan rastilla!
Tuon 4,4 km radan kiertämiseen meni rapiat 41 minuuttia, eli suunnistuksen km-vauhti oli reippaasti alle 10. GPS:n mukaan kuljetun matkan keskivauhti oli 7.42/km. Yllättävän vähän tuo nyt sitten putosi tiejuoksun PK-vauhdista.
Kyllähän tämä pistää miettimään tuota suunnistustekniikkaa. Pitäisiköhän Jukolassakin sittenkin ottaa PK-strategia käyttöön?
Tänään jäljellä 111 päivää.
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
Suuntana Berliini
Lepiloma on ohi, on aika suunnata kohti Berliiniä.
Lepi kesti 24 päivää, vaikka olihan se lopulta suhteellisen aktiivinen loma kuitenkin. Ensin oli niitä turismikävelyitä pitkin Amerikkaa, sitten oli lähes kaksituntinen Bodom Trail, sitten muutto, ja loppuun tuli vielä yksi sprinttisuunnistuskin. Mutta lepille varattu aika on nyt joka tapauksessa käytetty.
Kun ensi viikolle tulee Jukolan viesti, josta tulee vähän tiukempi treeni kuin mistään mitä Bakken on speksannut, niin ajattelin aloittaa uuden ohjelman jo tänään, päivän etuajassa. Saan siten yhden ylimääräisen lepopäivän ensi viikolle. Aloitus oli täsmälleen samanlainen kuin 16.1. edellisen ohjelman aloitus: kovavauhtinen vitonen radalla vauhtia vähän vaihdellen.
Tiukkaahan se teki Ratinaa anaerobisen kynnyksen huudeilla näin kylmiltään kiertää, mutta selvisinpä tehtävästä kuitenkin. Ei se helppoa silloin tammikuussakaan ollut, sen verran muistan. Vedon keskisykkeeksi tuli nyt täsmälleen sama 163 kuin silloinkin. Aika oli nyt 19.53 silloista 20.09:ää vastaan, mutta ero selittyy täysin sillä, että nyt otin viimeiselle 200 metrille loppukirin, kun tammikuussa annoin vauhdin siinä hiljakseen hiipua.
Lähtötilanne näyttäisi siis tämän perusteella olevan täsmälleen sama kuin tammikuussa. Lähiviikot varmaankin näyttävät, riittikö tuo 24 päivän ylimenokausi, vai meneekö homma heti alkuunsa yli.
Menin laittamaan jalkaan varvassukat, joilla en ole juossut muutamaan vuoteen. Niinhän siinä kävi, että vasemman pikkuvarpaan päältä hiertyi iho rikki. Ihan hyvä merkki näin ohjelman alkuun.
Ai niin, tällainen kuva löytyi 18 kilometrin kohdalta Red Islandilta:
Tänään jäljellä 112 päivää.
Lepi kesti 24 päivää, vaikka olihan se lopulta suhteellisen aktiivinen loma kuitenkin. Ensin oli niitä turismikävelyitä pitkin Amerikkaa, sitten oli lähes kaksituntinen Bodom Trail, sitten muutto, ja loppuun tuli vielä yksi sprinttisuunnistuskin. Mutta lepille varattu aika on nyt joka tapauksessa käytetty.
Kun ensi viikolle tulee Jukolan viesti, josta tulee vähän tiukempi treeni kuin mistään mitä Bakken on speksannut, niin ajattelin aloittaa uuden ohjelman jo tänään, päivän etuajassa. Saan siten yhden ylimääräisen lepopäivän ensi viikolle. Aloitus oli täsmälleen samanlainen kuin 16.1. edellisen ohjelman aloitus: kovavauhtinen vitonen radalla vauhtia vähän vaihdellen.
Tiukkaahan se teki Ratinaa anaerobisen kynnyksen huudeilla näin kylmiltään kiertää, mutta selvisinpä tehtävästä kuitenkin. Ei se helppoa silloin tammikuussakaan ollut, sen verran muistan. Vedon keskisykkeeksi tuli nyt täsmälleen sama 163 kuin silloinkin. Aika oli nyt 19.53 silloista 20.09:ää vastaan, mutta ero selittyy täysin sillä, että nyt otin viimeiselle 200 metrille loppukirin, kun tammikuussa annoin vauhdin siinä hiljakseen hiipua.
Lähtötilanne näyttäisi siis tämän perusteella olevan täsmälleen sama kuin tammikuussa. Lähiviikot varmaankin näyttävät, riittikö tuo 24 päivän ylimenokausi, vai meneekö homma heti alkuunsa yli.
Menin laittamaan jalkaan varvassukat, joilla en ole juossut muutamaan vuoteen. Niinhän siinä kävi, että vasemman pikkuvarpaan päältä hiertyi iho rikki. Ihan hyvä merkki näin ohjelman alkuun.
Ai niin, tällainen kuva löytyi 18 kilometrin kohdalta Red Islandilta:
Tänään jäljellä 112 päivää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)