Kauden päätyttyä huomaan kirjoittamismotivaation olevan alhainen. Eiköhän tämä blogi tähän päätykin, ehkä voisi jonkinlaisen yhteenvedon yrittää tässä vielä loppuvuodesta kirjoittaa.
Mutta tänään voisin kirjata muistiin vielä hataria muistikuviani kahden viikon takaa. Lähdin 20 päivän Berliini-palauttelun jälkeen kokeilemaan maratonia uudestaan vielä Kankaanpäässä. En oikeastaan tiedä miksi, siksi varmaan kun aikuisten SM-maratonille houkuteltiin mukaan. Kuulemma olisi joukkuemitali tiedossa. :)
Olen kerran aikaisemmin juossut kaksi kovavauhtista maratonia 13 päivän sisään, silloin tulokset olivat 2:50 ja 3:08. Nyt palautteluaikaa oli siis viikko enemmän. Ihmeen nopeasti palautuminen tuntui sujuvan, mutta lähdin Kankaanpään nopealle reitille hyviin olosuhteisiin silti aivan ymmyrkäisenä siitä millaiseen vauhtiin yltäisin.
Annoin alkuvauhdin määrittyä sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Täysin yllättäen hyvältä tuntui täsmälleen sama 4.05/km-vauhti kuin Berliinissäkin! Ajattelin, että eipä kai tässä ole syytä jarrutella. Pidin selvänä etten jaksa loppuun asti niin kovaa, mutta antaa nyt mennä niin pitkään kuin jaksan. Puolimatkaan jaksoin ihan helposti, ja väliaika oli sama 1:26 kuin Berliinissäkin. Ainoat ongelmat olivat parilla juoma-asemalla mukin nappaamisessa. Kerran jouduin palaamaan vähän takaisinkin että sain mehut naamariin.
Pian puolimatkan jälkeen kuitenkin porukka, jossa juoksin, alkoi juosta kovempaa. Kiihdytys oli hyvin salakavala. Olisin olettanut, että se olisi vain väsymisestä johtuvaa tunnetta vauhdin kovenemisesta, mutta kello osoitti että kyllä vauhti ihan oikeasti parani. Se parani itse asiassa niin paljon, että 30 km kohdalla olin jo minuutin Berliinin aikaa edellä! Kolme ekaa kymppiä kulkivat Kankaanpäässä ajoin 40.45, 40.40 ja 40.15.
Mutta pelin taisin menettää jo 28 km juoma-aseman kohdalla, kun otin epähuomiossa geelin sijaan suolaa. Näin energiavaje pääsi kasvamaan niin suureksi, että kun 31,5 kilsassa viimein sain geelin popsittua niin se oli jo liian myöhäistä. Välittömästi tuon 31,5 kilsan paalun jälkeen väsähdin totaalisesti. Olisihan se seinä varmaan kyllä piakkoin vastaan tullut vaikka olisin geelin ajallaan saanutkin napattua, mutta ehkä kuitenkin pikkuisen myöhemmin.
Viimeinen kymppi oli sitten sen verran tuskaista raahautumista, että ei jäänyt mielitekoa lähteä yrittämään kahta kilpailuvauhtista maratonia kolmen viikon sisään toiste. Putosin sen aikana omasta porukastani viiden minuutin päähän, mutta selviydyin maaliin sentään niinkin hyvässä ajassa kuin 2:56.56. Se oli paljon parempi mitä olin mitenkään osannut kuvitella tuona päivänä juoksevani!
Oikein mainio päätös kaudelle siis, vaikka olo maalissa olikin kotvan aikaan varsin vastenmielinen. Kolmen tunnin apina on nyt ravistettu niskasta kahteen otteeseen, ja tuli se joukkuehopeakin siinä samalla. :)
Kankaanpään sykekäyrä ei kyllä ollut samalla lailla nätisti nouseva kuin Berliinissä vaan rumasti laskeva. Mutta keskisyke 168 oli silti vain kaksi pykälää Berliiniä alhaisempi.
14.5.2014 täytin 42 vuotta 195 päivää. Koska maratonin pituus on 42,195 km, halusin tuona päivänä juosta maratonin. Maailman ainoa oikeana päivänä järjestetty maraton, jonka löysin, oli Red Island Marathon Warwickin pikkukaupungissa Yhdysvaltojen itärannikolla Rhode Islandissa. Menin sinne siis! Kolmen tunnin alitukseen tähdännyt treeniohjelmani perustui Marius Bakkenin 100 päivän maratonohjelmaan. Alitus ei onnistunut, joten projekti jatkuu: seuraavaksi juoksen Berliinin maratonin 28.9.2014.
Arvaa loppuaikani Red Island Marathonilla 14.5.2014:
Virallinen loppuaikani Red Island Marathonilla oli 3:17.50. Eksyin reitiltä ja juoksin pari kilometriä ylimääräistä. Maratonin täyttyessä väliaika omassa kellossa oli 3:06.30. Uskolliset lukijani jaksoivat luottaa itseni tavoin kolmen tunnin alitukseen. Vain 7 % osasi ennakoida, että päällitän jopa 3:05. Kiitos luottamuksesta! Seuraavaksi hyökkään kolmen tunnin rajan kimppuun Berliinissä 28.9.2014.