Jaa, se meni taas Leningradin piirityksen päättymisen juhlapäiväkin. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen en ollut Elämän tiellä juoksemassa sen kunniaksi. Sinänsä ihan hyvä ettei tullut suunniteltua lähtemistä kun oli tuo nuhanpoikanenkin päällä.
Pari päivää pidin alkuviikosta lepoa, mutta tänään lähdin matolle taas jatkamaan hommia. Ohjelmassa oli 30 minuutin vetoa puolen minuutin palautuksin. Parempihan se olisi ollut hallissa tehdä, mutta kun siellä rakennettiin "Ice Live Business Forumin kanssa yhteistyössä Kymmenettä Creativity World Forumia" (ei lakkaa naurattamasta) niin eihän sinne sopinut mennä. Isompi ongelma oli tosin se, että lähettimen pariston vaihdon jälkeen Polar ei näytä matolla suostuvan minkäänlaiseen yhteistyöhön. Kun sykkeitä ei irtoa ja mattojen vauhdit ovat mitä sattuu niin ei auta muu kuin fiiliksellä hakeutua Bakkenin suosittelemiin sykkeisiin. Radalla tai tiellä se ei niin haittaisikaan, mutta tuolla matolla on jotenkin vaikeampi tulkita niitä fiiliksiä siitä millä tehoilla milloinkin mennään.
Tiirailin eilen noita Pohjois-Amerikan itärannikon lentojen hintoja toukokuulle, ja nehän ovat jo nyt todella houkuttelevalla mallilla. Voisin mennä ostoksille saman tien, kun vain saisin sieltä kisajärjestäjiltä varmistuksen että varmasti olen kisassa mukana. Kai sinne pitää lähettää uutta kyselyä.
Huomenna on kiireisen päivän kunniaksi lepoa, mutta sitten tulee aikas tiivis neljän päivän setti. Odotan jo innolla, kyllä tämä viimeisimmän viikon kevennys on tainnut ihan hyvää tehdä.
Tänään jäljellä 105 päivää.
14.5.2014 täytin 42 vuotta 195 päivää. Koska maratonin pituus on 42,195 km, halusin tuona päivänä juosta maratonin. Maailman ainoa oikeana päivänä järjestetty maraton, jonka löysin, oli Red Island Marathon Warwickin pikkukaupungissa Yhdysvaltojen itärannikolla Rhode Islandissa. Menin sinne siis! Kolmen tunnin alitukseen tähdännyt treeniohjelmani perustui Marius Bakkenin 100 päivän maratonohjelmaan. Alitus ei onnistunut, joten projekti jatkuu: seuraavaksi juoksen Berliinin maratonin 28.9.2014.
Arvaa loppuaikani Red Island Marathonilla 14.5.2014:
Virallinen loppuaikani Red Island Marathonilla oli 3:17.50. Eksyin reitiltä ja juoksin pari kilometriä ylimääräistä. Maratonin täyttyessä väliaika omassa kellossa oli 3:06.30. Uskolliset lukijani jaksoivat luottaa itseni tavoin kolmen tunnin alitukseen. Vain 7 % osasi ennakoida, että päällitän jopa 3:05. Kiitos luottamuksesta! Seuraavaksi hyökkään kolmen tunnin rajan kimppuun Berliinissä 28.9.2014.
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Nuhanen
On se kumma että aina kun kokeilee juoksutossuja kaupassa, niin ne tuntuvat heti täydellisiltä. Sitten kun ne panee jalkaansa ekaan treeniin, niin ensi askelista lähtien ne tuntuvat ihan kamalilta. Niin Adios Boostitkin. Tuntui jotenkin etten saa jalkaa tarpeeksi syvälle mahtumaan, etenkään kantapäästä. Onneksi totuin kuitenkin Boosteihin aika äkkiä, ja soiviksi menopeleiksihän ne sitten kuitenkin osoittautuivat. Se oli oikeastaan vain alkuverkka mikä tuntui oudolta, kovassa vauhdissa kengät tuntuivat tosi hyviltä.
Torstaina juoksin Boosteilla yhtäjaksoisen 7,2 km kovaa vauhtia vaihdellen. Keskivauhdiksi tuli 3.59 ja -sykkeeksi 161. Sen verran taitaa olla jo kumulatiivista rasitusta näistä kovempivauhtisista tullut, että ensimmäisen kerran Bakken-ohjelman aikana treeni meinasti jo tuntua ihan oikeasti kovalta. Perjantaina palauttelin kevyellä puolitoistatuntisella matolla, minkä jälkeen alkoikin sitten outo minimalistinen nuha. Mutta nuha yhtä kaikki, ei sitä kieltäminen käy. Pidin lauantain lepoa ja meinasin jo pitää sunnuntainkin, mutta kävin sitten kuitenkin tekemässä bakkenmaisen pitkän lenkin: puolet kävelyä ja puolet hölkkää. Kahdessa ja puolessa tunnissa ehti pistellä 20 km. Ei se pahalta tuntunut, toivottavasti ei pahaa tehnytkään.
Taidan nyt tehdä niin, että kevennän treeniä jonkin verran. Ehkä teen tämän Bakken-ohjelman toisen viikon sovelletusti kahden viikon aikana. Varmaan ainakin maanantaille tulee nyt lepo ja tiistaina on keilailu. Katsotaan sitten keskiviikkona miten homma jatkuu. Minullahan on Bakkenin ohjelmaan tässä kaksi ylimääräistä viikkoa käytettävissä, ja olin joka tapauksessa ajatellut tuplata tämän toisen viikon, joten ehkä tästä nuhailusta selvitään suuremmitta takapakeitta.
Marius vastaili viimein pariin kysymykseenikin. Ihmettelin miksi hän on määrittänyt tehotasot 1-5, kun tasoa 5 ei kuitenkaan koskaan käytetä. Ihan suoraa vastausta en saanut, mutta ilmeisesti kyse on yleisemminkin käytettävistä tasoista, ei siis pelkästään maratonharjoittelussa. Lyhyemmille matkoille tähdätessä varmaan sitten tason 5:kin treenejä on. Sain myös vahvistuksen sille, että myöskään Bakkenin mielestä ei haittaa vaikka kovien treenien lopussa vähän lipsuttaisiinkin tasolle 5. Toinen kysymys koski joiden treenien jälkeen tehtäviä 20 sekunnin pyrähdyksiä, jotka kuulemma on tarkoitus tehdä ennen loppuverkkaa. Tähän mennessä olen tehnyt ne vasta sen jälkeen, kylläkin pääasiassa siksi, että en ole muistanut ennen. Jatkossa voisi koittaa muistaa paremmin.
Amerikasta sen sijaan ei vieläkään ole vastattu kyselyihini. Joku ehdotti, että kannattaisi soittaa sinne. Huh. Sehän merkitsisi vihreän luurin kuluttamista.
Tänään jäljellä 108 päivää.
Torstaina juoksin Boosteilla yhtäjaksoisen 7,2 km kovaa vauhtia vaihdellen. Keskivauhdiksi tuli 3.59 ja -sykkeeksi 161. Sen verran taitaa olla jo kumulatiivista rasitusta näistä kovempivauhtisista tullut, että ensimmäisen kerran Bakken-ohjelman aikana treeni meinasti jo tuntua ihan oikeasti kovalta. Perjantaina palauttelin kevyellä puolitoistatuntisella matolla, minkä jälkeen alkoikin sitten outo minimalistinen nuha. Mutta nuha yhtä kaikki, ei sitä kieltäminen käy. Pidin lauantain lepoa ja meinasin jo pitää sunnuntainkin, mutta kävin sitten kuitenkin tekemässä bakkenmaisen pitkän lenkin: puolet kävelyä ja puolet hölkkää. Kahdessa ja puolessa tunnissa ehti pistellä 20 km. Ei se pahalta tuntunut, toivottavasti ei pahaa tehnytkään.
Taidan nyt tehdä niin, että kevennän treeniä jonkin verran. Ehkä teen tämän Bakken-ohjelman toisen viikon sovelletusti kahden viikon aikana. Varmaan ainakin maanantaille tulee nyt lepo ja tiistaina on keilailu. Katsotaan sitten keskiviikkona miten homma jatkuu. Minullahan on Bakkenin ohjelmaan tässä kaksi ylimääräistä viikkoa käytettävissä, ja olin joka tapauksessa ajatellut tuplata tämän toisen viikon, joten ehkä tästä nuhailusta selvitään suuremmitta takapakeitta.
Marius vastaili viimein pariin kysymykseenikin. Ihmettelin miksi hän on määrittänyt tehotasot 1-5, kun tasoa 5 ei kuitenkaan koskaan käytetä. Ihan suoraa vastausta en saanut, mutta ilmeisesti kyse on yleisemminkin käytettävistä tasoista, ei siis pelkästään maratonharjoittelussa. Lyhyemmille matkoille tähdätessä varmaan sitten tason 5:kin treenejä on. Sain myös vahvistuksen sille, että myöskään Bakkenin mielestä ei haittaa vaikka kovien treenien lopussa vähän lipsuttaisiinkin tasolle 5. Toinen kysymys koski joiden treenien jälkeen tehtäviä 20 sekunnin pyrähdyksiä, jotka kuulemma on tarkoitus tehdä ennen loppuverkkaa. Tähän mennessä olen tehnyt ne vasta sen jälkeen, kylläkin pääasiassa siksi, että en ole muistanut ennen. Jatkossa voisi koittaa muistaa paremmin.
Amerikasta sen sijaan ei vieläkään ole vastattu kyselyihini. Joku ehdotti, että kannattaisi soittaa sinne. Huh. Sehän merkitsisi vihreän luurin kuluttamista.
Tänään jäljellä 108 päivää.
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Adios, näkemiin sekä Boost
Ensimmäinen virallinen Bakken-viikko tuotti juoksua 58 km. Mukana oli siis kolme kovaa treeniä, mutta ei vielä yhtään pitkää. Vähän hirvitti tuollainen kolmen kovan setti, mutta nyt on niistä kyllä ihan hyvä fiilis. Kun niissä ei koskaan mennä 92 prosentin tuolle puolen maksimista, niin tuntuisi että niitä kestää tehdä ihan hyvin. Toki joka treenin lopussa aina vähän lipsahtaa vähän yli 92 prosentin, mutta vain pariksi minuutiksi. Noissa kolmessa treenissä kussakin tuli kovaa juoksua n. 20 minuutin verran, kaikki hyvin erilaisilla konsepteilla. So far so good.
Tänään sitten viimein sattui kaupasta löytymään omankokoiset Adios Boostit, joten sellaiset on nyt hankittu ja niistä tulee uudet kisakenkäni. Jos osoittautuvat hyviksi, niin niillä kierretään tämän vuoden maratonitkin. Vanhat Asicsin Racerit olivatkin jo 5,5 vuotta vanhat (tosin vain 634 km juostut), joten olihan ne jo aikakin päivittää. Toivotan täten uudet ennätykset tervetulleiksi. Niiden vastaanottaminen lienee väistämätöntä, ovathan nämä keittiövaakani mukaan 3-4 grammaa vanhoja kevyemmätkin. Jännästi näyttävät eri tilanteissa joko pikkuisen lyhyemmiltä tai pikkuisen pitemmiltä kuin vanhat, mutta sormella tunnustelemalla varpaan edessä tuntuisi olevan inasen enemmän tilaa. Kyllä tuo koko silti oikea on, puoli numeroa pienempiäkin tuli sovitettua, mutta ei niillä maratonille uskaltaisi lähteä. Lyhyemmille matkoille kylläkin.
Huomenna alkaa sitten boostereiden sisäänajo, jännitän.
Keilailukurssikin tässä alkoi, sen avulla tulee kivasti pakkolepo seitsemäksi tiistai-illaksi. Eipä tule reenailtua liikaa. Vaikka ei se tuo keilailukaan ihan vaaratonta ole, heti ensimmäisellä kerralla hinkkautui hiertymä peukaloon. Mutta oppia tuli kyllä valtavasti! Vielä kun saisi onnistumisia kaatojen muodossa ja sen myötä siirrettyä opit tulostaulukkoon.
Amerikasta ei ole vieläkään vastattu sähköpostiini mitään. Alkaa epäilyttää, onko koko kisaa olemassakaan. Eikäpä muuten Mariuskaan tunnu vastaavan FAQ-osastolle lähettämiini kysymyksiin. Liekö syynä se, että hän on juuri lanseeraamassa uutta VIP-palvelua, jossa pitää maksaa kuukausimaksua ja saanee paremmin vastauksia kysymyksiin. Rahastuksen puolelle taitaa uhata lipsahtaa tuokin touhu siis. Perussettiinhän ei mitään kuukausimaksuja kuulu, kaiken materiaalin on tähän asti saanut ikuisiksi ajoiksi käyttöönsä kertamaksun liittyessä maksamalla.
Tänään jäljellä 112 päivää.
On ne hienot! |
Huomenna alkaa sitten boostereiden sisäänajo, jännitän.
Keilailukurssikin tässä alkoi, sen avulla tulee kivasti pakkolepo seitsemäksi tiistai-illaksi. Eipä tule reenailtua liikaa. Vaikka ei se tuo keilailukaan ihan vaaratonta ole, heti ensimmäisellä kerralla hinkkautui hiertymä peukaloon. Mutta oppia tuli kyllä valtavasti! Vielä kun saisi onnistumisia kaatojen muodossa ja sen myötä siirrettyä opit tulostaulukkoon.
Amerikasta ei ole vieläkään vastattu sähköpostiini mitään. Alkaa epäilyttää, onko koko kisaa olemassakaan. Eikäpä muuten Mariuskaan tunnu vastaavan FAQ-osastolle lähettämiini kysymyksiin. Liekö syynä se, että hän on juuri lanseeraamassa uutta VIP-palvelua, jossa pitää maksaa kuukausimaksua ja saanee paremmin vastauksia kysymyksiin. Rahastuksen puolelle taitaa uhata lipsahtaa tuokin touhu siis. Perussettiinhän ei mitään kuukausimaksuja kuulu, kaiken materiaalin on tähän asti saanut ikuisiksi ajoiksi käyttöönsä kertamaksun liittyessä maksamalla.
Tänään jäljellä 112 päivää.
torstai 16. tammikuuta 2014
Ilmoittautuminen jätetty
Vähän jännittää miten tässä käy. Eilen illalla siis lähetin ilmoittautumisen Red Island Marathonille. Väitin eilen katsoneeni, että siellä on enää kuusi paikkaa jäljellä. Mutta silmän käteen otettuani huomasinkin, että siellähän on viime MARRASKUUSSA ollut kuusi paikkaa jäljellä! Sen jälkeen tietoa ei ole päivitetty. Imoittautumishärveli kuitenkin oli yhä auki, joten kokeilin onneani ja lähetin ilmoittautumiseni.
Hintaa kisalla on ihmeen paljon tuollaiseksi pikkutapahtumaksi: yli sata dollaria. Mutta tämähän nyt menee osastolle maksoi mitä maksoi, joten sikäli aivan sama, ihmetyttää vain. Sivuilla mainittiin myös, että koska kyse on tällaisesta pikkutapahtumasta niin jos ilmoittautuminen ei onnistu, niin rahoja ei voida palauttaa takaisin. Reilu peli! Nyt sitten jännitän mahduinko mukaan. Joku semmoinenkin ruksi tuli rastitettua, että lupaan olla haastamatta järjestäjiä oikeuteen vaikka mitä tapahtuisi, joten taidan olla täysin heidän armoillaan.
Ilmoittautumisesta tuli kyllä automaattivahvistus ja luottokorttimaksun perillemenosta myös. Varmuuden vakuudeksi lähetin vielä järjestäjälle sähköpostia ja selitin tilanteeni. Olisi kiva kuitenkin saada varmuus, että pääsen mukaan, ennen kuin mitään lentoja lähden ostelemaan. Ja eihän sitä tiedä jos vaikka säälistä pääsisi vaikka kisa jo olisi täynnäkin kun muita vaihtoehtoja ei kerran kerta kaikkiaan ole. Vastausta ei toki vielä ole kuulunut.
Tänään vedin Bakkenin ohjelman ensimmäisen virallisen treenin. Siinä juostiin vitonen putkeen vauhtia vaihdellen niin, että aina välillä mentiin jossain anaerobisen kynnyksen hujakoilla ja aina välillä sen alapuolella, mutta kuitenkin VK:lla. Sain vitoseen kulumaan 20.10 minuuttia keskisykkeellä 163, ja yllättävän helposti se meni. Edes kahvakuulailun aiheuttama pieni reisijökki ei haitannut. Ja taas voi sanoa että eipä tuollaistakaan ole koskaan ennen tullut tehtyä. Luulisin, että pystyn hyvinkin jo lauantaina tekemään seuraavan tehotreenin.
Tänään jäljellä 118 päivää.
Hintaa kisalla on ihmeen paljon tuollaiseksi pikkutapahtumaksi: yli sata dollaria. Mutta tämähän nyt menee osastolle maksoi mitä maksoi, joten sikäli aivan sama, ihmetyttää vain. Sivuilla mainittiin myös, että koska kyse on tällaisesta pikkutapahtumasta niin jos ilmoittautuminen ei onnistu, niin rahoja ei voida palauttaa takaisin. Reilu peli! Nyt sitten jännitän mahduinko mukaan. Joku semmoinenkin ruksi tuli rastitettua, että lupaan olla haastamatta järjestäjiä oikeuteen vaikka mitä tapahtuisi, joten taidan olla täysin heidän armoillaan.
Ilmoittautumisesta tuli kyllä automaattivahvistus ja luottokorttimaksun perillemenosta myös. Varmuuden vakuudeksi lähetin vielä järjestäjälle sähköpostia ja selitin tilanteeni. Olisi kiva kuitenkin saada varmuus, että pääsen mukaan, ennen kuin mitään lentoja lähden ostelemaan. Ja eihän sitä tiedä jos vaikka säälistä pääsisi vaikka kisa jo olisi täynnäkin kun muita vaihtoehtoja ei kerran kerta kaikkiaan ole. Vastausta ei toki vielä ole kuulunut.
Tänään vedin Bakkenin ohjelman ensimmäisen virallisen treenin. Siinä juostiin vitonen putkeen vauhtia vaihdellen niin, että aina välillä mentiin jossain anaerobisen kynnyksen hujakoilla ja aina välillä sen alapuolella, mutta kuitenkin VK:lla. Sain vitoseen kulumaan 20.10 minuuttia keskisykkeellä 163, ja yllättävän helposti se meni. Edes kahvakuulailun aiheuttama pieni reisijökki ei haitannut. Ja taas voi sanoa että eipä tuollaistakaan ole koskaan ennen tullut tehtyä. Luulisin, että pystyn hyvinkin jo lauantaina tekemään seuraavan tehotreenin.
Tänään jäljellä 118 päivää.
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Warwick, there I go
Huomenna se sitten alkaa, Bakkenien ensimmäinen oikea viikko. Pikkuisen meinasi leuka loksahtaa kun katsoin etukäteen mitä siellä on tuloillaan: kolme tehoharjoitusta! Eikä seuraavalla viikolla yhtään helpota. Nyt olen ainakin tyytyväinen, että sentään tein ne valmistautumisviikot, kylmiltään tuo olisi kohtuullisen tiukka aloitus. Alustavasti näyttäisi, että joudun aikatauluttamaan nuo kolme kaikki kahden päivän välein, saapa nähdä miten homma luonaantuu. Tämä viimeinen valmistautumisviikko muuten nosti kilometrit jo sentään 54:ään, lähinnä siksi että treenien lukumäärä vakioitui nyt viiteen.
Tänään oli periaatteessa lepopäivä, mutta ajattelin että kahvakuulailutuntihan ei varmaan sellaista sotke. Onneksi valitsin riittävän köykäisen kuulan, niin ei se kauhean raskaaksi käynytkään. Lihaskuntotreeniksi harvinaisen mukavaa sen kuulan kanssa on touhuilla, voisi harkita ottaa ihan vakio-ohjelmaankin.
Ja nythän on sitten niin, että taidan tosiaan joutua luovuttamaan maratonvaihtoehtojen etsimisen. Ainoa päivämäärällä 14.5.2014 järjestettävä maraton, jonka olen löytänyt, on nimeltään Red Island Marathon ja se järjestetään Yhdysvalloissa, Rhode Islandin osavaltiossa, Warwickin kaupungissa. Mutta en valita: pitää olla tyytyväinen, että edes joku on maratonin asiakseen ottanut tuollakin päivämäärällä järjestää! Vähän etäällähän tuo on, mutta enpä ole seuduilla koskaan käynyt, joten mikäs sinne Bostonin kylkeen on lähteissä.
Olisi siellä kai kevällä vähän isompaakin maratonia tarjolla, mutta tällainen alle sadan osanottajan pikkukisa sopii juuri hyvin minulle. Pitänee lähettää ilmoittautuminen jo tänä iltana, sillä tuo sata on todellakin osanottajakatto ja nyt näkyy olevan ilmoittautuneita jo 94! Viime vuonna kisa järjestettiin ensi kerran ja silloin mukana oli 39 juoksijaa, joten tapahtuman täytyy olla hyvä kun kasvu on noin huikeaa. Toivottavasti paikka on nätti, sillä sama reitti pitää kiertää yhdeksän kertaa, jotta maraton tulee täyteen. Reitti lienee ihan suht nopea, ainakin siellä joku on kolme tuntia saanut viime kerralla alitettua.
Tuollahan olisi mahdollisuus tehdä pitempikin maratonsarja, sillä näyttävät järjestävän maanantaista perjantaihin pitkin Uutta-Englantia viisi maratonia viidessä päivässä, kaikki eri osavaltioissa. Sunnuntaina on vielä ilmeisesti yksi lisää alueen kuudennessa osavaltiossa. Mutta luulenpa, että minulla jo pelkkä siirtyminen paikkakunnalta toiselle ja majoitusten säätäminen kävisi sen verran hankalaksi, että moinen kiertue ei kiinnostaisi, vaikka fysiikka sillä tasolla olisikin että tuollaisen suorittaminen olisi mahdollista.
Hieno idea kuitenkin tämmöinen kiertue, ilman sitä ei tuollakaan keskellä viikkoa maratonia juostaisi!
Tänään jäljellä 119 päivää.
Tänään oli periaatteessa lepopäivä, mutta ajattelin että kahvakuulailutuntihan ei varmaan sellaista sotke. Onneksi valitsin riittävän köykäisen kuulan, niin ei se kauhean raskaaksi käynytkään. Lihaskuntotreeniksi harvinaisen mukavaa sen kuulan kanssa on touhuilla, voisi harkita ottaa ihan vakio-ohjelmaankin.
Ja nythän on sitten niin, että taidan tosiaan joutua luovuttamaan maratonvaihtoehtojen etsimisen. Ainoa päivämäärällä 14.5.2014 järjestettävä maraton, jonka olen löytänyt, on nimeltään Red Island Marathon ja se järjestetään Yhdysvalloissa, Rhode Islandin osavaltiossa, Warwickin kaupungissa. Mutta en valita: pitää olla tyytyväinen, että edes joku on maratonin asiakseen ottanut tuollakin päivämäärällä järjestää! Vähän etäällähän tuo on, mutta enpä ole seuduilla koskaan käynyt, joten mikäs sinne Bostonin kylkeen on lähteissä.
Olisi siellä kai kevällä vähän isompaakin maratonia tarjolla, mutta tällainen alle sadan osanottajan pikkukisa sopii juuri hyvin minulle. Pitänee lähettää ilmoittautuminen jo tänä iltana, sillä tuo sata on todellakin osanottajakatto ja nyt näkyy olevan ilmoittautuneita jo 94! Viime vuonna kisa järjestettiin ensi kerran ja silloin mukana oli 39 juoksijaa, joten tapahtuman täytyy olla hyvä kun kasvu on noin huikeaa. Toivottavasti paikka on nätti, sillä sama reitti pitää kiertää yhdeksän kertaa, jotta maraton tulee täyteen. Reitti lienee ihan suht nopea, ainakin siellä joku on kolme tuntia saanut viime kerralla alitettua.
Tuollahan olisi mahdollisuus tehdä pitempikin maratonsarja, sillä näyttävät järjestävän maanantaista perjantaihin pitkin Uutta-Englantia viisi maratonia viidessä päivässä, kaikki eri osavaltioissa. Sunnuntaina on vielä ilmeisesti yksi lisää alueen kuudennessa osavaltiossa. Mutta luulenpa, että minulla jo pelkkä siirtyminen paikkakunnalta toiselle ja majoitusten säätäminen kävisi sen verran hankalaksi, että moinen kiertue ei kiinnostaisi, vaikka fysiikka sillä tasolla olisikin että tuollaisen suorittaminen olisi mahdollista.
Hieno idea kuitenkin tämmöinen kiertue, ilman sitä ei tuollakaan keskellä viikkoa maratonia juostaisi!
Tänään jäljellä 119 päivää.
maanantai 13. tammikuuta 2014
On tämä ennenkokematonta...
...tämä tämmöinen treeni. Ajatella nyt, 45 sekunnin vetoja 15 sekunnin palautuksilla. Eipä ole tämmöisiä ennen tullut kokeiltua. Mutta tässä Bakkenin filosofiassa näitä piisaa, ja sopiihan se tuohon vauhdinvaihteluihin pitkälti perustuvaan ohjelmaan. Tuommoinen 15 sekuntia hölkkää ei oikeastaan ole edes kunnollinen palautus, pikemminkin se on juuri vauhdinvaihtelua.
No, joka tapauksessa nyt on valmistautumisviikkojen avaintreenit tehty, ja pian pääsen itse asiaan. Hauskaahan tuo radan kiertäminen tänään taas oli. Tyhmempi voisi luulla että se on tylsää, mutta kyllä se vaan eetvarttia tekee! Kuin suunnistus ikään.
Takaiskuihin on merkittävä se, että sykemittarin vastaanottimen hihna hajosi taas. Alkaa pikku hiljaa kyllästyttää nämä sykemittariongelmat. 18 vuoden Polar-uskollisuuden jälkeen taitaa mitta olla täys, seuraava mittari voisi olla joku muu. Muutenkin materiaalisella puolella ollut tässä epäonnea, kun päivän sisään on tuon lisäksi hajonneet myös astianpesukoneen hana ja iltalukulamppu. Ja päivällä tajusin, että ei noilla kymmenen vuotta vanhoilla silmälaseilla enää tee suuremminkaan juuri mitään, päivitettävä on nekin.
Päivittämisestä puheen ollen: Pirkkahallissa käydessä näkee nykyään joka kerta ainakin yhdellä Adios Boostit. Jotain kummaa taikaa niissä on, jotenkin niitä vain alkaa himoita. Selittämätön juttu sinänsä, mutta ehkä nyt ymmärrän jollain tasolla miltä autokuume tuntuu. Kerran jo pääsin noita sovittelemaan, mutta löytyi vain puolta numeroa liian pienet sekä saman verran liian isot parit. Tuolta pohjaltahan koko pitäisi kyllä olla selviö, joten voisihan ne tilata vaikka ihan netistäkin vaan...
Mitä toukokuun neljäntenätoista juostavaan maratoniin tulee, niin näyttää siltä, etten hakemalla hakemasta päästyänikään löydä sille päivämäärälle koko maailmasta kuin yhden maratonin. Onpahan helppo valinta ainakin.
Tänään jäljellä 121 päivää.
No, joka tapauksessa nyt on valmistautumisviikkojen avaintreenit tehty, ja pian pääsen itse asiaan. Hauskaahan tuo radan kiertäminen tänään taas oli. Tyhmempi voisi luulla että se on tylsää, mutta kyllä se vaan eetvarttia tekee! Kuin suunnistus ikään.
Takaiskuihin on merkittävä se, että sykemittarin vastaanottimen hihna hajosi taas. Alkaa pikku hiljaa kyllästyttää nämä sykemittariongelmat. 18 vuoden Polar-uskollisuuden jälkeen taitaa mitta olla täys, seuraava mittari voisi olla joku muu. Muutenkin materiaalisella puolella ollut tässä epäonnea, kun päivän sisään on tuon lisäksi hajonneet myös astianpesukoneen hana ja iltalukulamppu. Ja päivällä tajusin, että ei noilla kymmenen vuotta vanhoilla silmälaseilla enää tee suuremminkaan juuri mitään, päivitettävä on nekin.
Päivittämisestä puheen ollen: Pirkkahallissa käydessä näkee nykyään joka kerta ainakin yhdellä Adios Boostit. Jotain kummaa taikaa niissä on, jotenkin niitä vain alkaa himoita. Selittämätön juttu sinänsä, mutta ehkä nyt ymmärrän jollain tasolla miltä autokuume tuntuu. Kerran jo pääsin noita sovittelemaan, mutta löytyi vain puolta numeroa liian pienet sekä saman verran liian isot parit. Tuolta pohjaltahan koko pitäisi kyllä olla selviö, joten voisihan ne tilata vaikka ihan netistäkin vaan...
Mitä toukokuun neljäntenätoista juostavaan maratoniin tulee, niin näyttää siltä, etten hakemalla hakemasta päästyänikään löydä sille päivämäärälle koko maailmasta kuin yhden maratonin. Onpahan helppo valinta ainakin.
Tänään jäljellä 121 päivää.
perjantai 10. tammikuuta 2014
Marius ei päästä helpolla
Pikku hiljaa alkaa selvitä, että ei tuo Bakkenin ohjelma niin leppoinen olekaan. Vaikka määrät eivät olekaan hirmuisia, niin tehot kyllä ovat aikamoisia. Alan jo tajuta sitäkin, miksi siinä kilpaillaan niin harvoin. Eihän tuohon enää kisoja kerta kaikkiaan mahdu sekaan.
Eilisilta Pirkkahallissa oli jo ihan kohtuullisen tiukka, kilometrejäkin kertyi 16. Ensin menin puoli tuntia reipasta 4.30-vauhtia ja päälle oli sitten parinsadan metrin vetoja likimain puolimaratonvauhdilla. Ihan kunnolla se jäsenissä tuntui kun bussille kävelin. Ja tässä mennään vasta näitä johdantoviikkoja, itse ohjelma ei ole edes alkanut! Osaltaan tähän varmaan vaikutti kyllä varmaan edellisiltainen kuntosalitreenikin. Se kun oli ensimmäinen moneen viikkoon niin veti lihaksiston koko lailla tukkoon.
Nyt Bakken käskee ottamaan muutaman päivän kevyemmin ennen maanantain seuraavaa rataharjoitusta. Tämäniltaiset Pirkkahallin veteraanikisatkin jäävät siis väliin. Tosin eipä niihin tässä kunnossa olisi mitään mieltä lähteäkään.
Cup-skandaalin seurauksena eemelicupista pudotettiin huhtikuiset kuntopiiri ja sisäsoutu pois. Tilalle tulivat Hämeenlinnan puolimaraton heinäkuussa ja keihäänheitto-ottelu elokuussa. Tälle toukokuun maratonille valmistautumistahan tämä helpottaa, pystyn nyt paremmin keskittymään juoksuhommiin. Mutta syyskuun maratonia muutos kyllä häiritsee. Keihäänheitto on osoittautunut aika vamma-alttiiksi lajiksi, joten sen kanssa pitää olla tarkkana. Puolimaraton taas tulee heinäkuussa ihan liian aikaisin, se sopisi ohjelmaan vasta siinä elo-syyskuun vaihteessa paljon paremmin. Muutenkin heinäkuiset juoksukisat ovat aina olleet minulle ongelma. Hämeenlinnastakin on muistoja pelkistä epäonnistumisista. Ikävästi tulee keskelle lomakauttakin tuo kisa, joten saas nähdä pääseekö sitä edes paikalle.
Hitlerillekin jo menivät kertomaan Cup-ohjelman muutoksista.
Tänään jäljellä 124 päivää.
Eilisilta Pirkkahallissa oli jo ihan kohtuullisen tiukka, kilometrejäkin kertyi 16. Ensin menin puoli tuntia reipasta 4.30-vauhtia ja päälle oli sitten parinsadan metrin vetoja likimain puolimaratonvauhdilla. Ihan kunnolla se jäsenissä tuntui kun bussille kävelin. Ja tässä mennään vasta näitä johdantoviikkoja, itse ohjelma ei ole edes alkanut! Osaltaan tähän varmaan vaikutti kyllä varmaan edellisiltainen kuntosalitreenikin. Se kun oli ensimmäinen moneen viikkoon niin veti lihaksiston koko lailla tukkoon.
Nyt Bakken käskee ottamaan muutaman päivän kevyemmin ennen maanantain seuraavaa rataharjoitusta. Tämäniltaiset Pirkkahallin veteraanikisatkin jäävät siis väliin. Tosin eipä niihin tässä kunnossa olisi mitään mieltä lähteäkään.
Cup-skandaalin seurauksena eemelicupista pudotettiin huhtikuiset kuntopiiri ja sisäsoutu pois. Tilalle tulivat Hämeenlinnan puolimaraton heinäkuussa ja keihäänheitto-ottelu elokuussa. Tälle toukokuun maratonille valmistautumistahan tämä helpottaa, pystyn nyt paremmin keskittymään juoksuhommiin. Mutta syyskuun maratonia muutos kyllä häiritsee. Keihäänheitto on osoittautunut aika vamma-alttiiksi lajiksi, joten sen kanssa pitää olla tarkkana. Puolimaraton taas tulee heinäkuussa ihan liian aikaisin, se sopisi ohjelmaan vasta siinä elo-syyskuun vaihteessa paljon paremmin. Muutenkin heinäkuiset juoksukisat ovat aina olleet minulle ongelma. Hämeenlinnastakin on muistoja pelkistä epäonnistumisista. Ikävästi tulee keskelle lomakauttakin tuo kisa, joten saas nähdä pääseekö sitä edes paikalle.
Hitlerillekin jo menivät kertomaan Cup-ohjelman muutoksista.
Tänään jäljellä 124 päivää.
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Maksimit
Puolentoista viikon uudenvuodenreissu näkyy olevan takana. En saanut sinä aikana aikaiseksi kuin yhden treenin, uudenvuodenpäivän illansuussa kiersin Kaliningradia 13 kilometrin verran. Harmi sinänsä, olosuhteet kun olisivat olleet loistavat muinakin päivinä, mutta matkaaminen söi nyt kaikki mehut.
Tämän takia Bakkenin ohjelman seuraamiseen tuli kahden viikon tauko, joka päättyy nyt. Tässä kohtaahan minun piti tehdä kahden viikon hiihtokausi, mutta huomaan, että olosuhteet eivät sitä suosi. Kun Jyväskiepin hiihtokin siirrettiin myöhemmäksi ja RC Eemeli Cupin sääntöjen mukaan tilalle otettaneen joulukuinen kössiturnaus, niin eipä tässä hiihtämiseen ole mitään syytäkään. Jatkan siis juosten.
Huomenna ryhdyn Bakkenin kolmanteen ja viimeiseen totutteluviikkoon ennen varsinaisen ohjelman alkamista. Hiihtokauden peruuntumisen ansiosta olen nyt sitten kaksi viikkoa aikataulua edellä, pitänee tässä lähiviikkoina kuulostella miten ne kaksi viikkoa käytän. Kaipa niistä ainakin toinen menee sairasteluun.
Eilen kun kotio palattua lähdin lumenpuutteessa käymään juoksumatolla niin tuli siinä jolkottaessa mieleen, että nythän olisi hyvä sauma kokeilla Bakkenin maksimisyketestiä. Bakkenaalien tehothan perustuvat täysin ja vain ja ainoastaan maksimisykkeeseen, joten sen arvo on tärkeä. Olen käyttänyt toistaiseksi arvona 190:ää, koska sellaisiin lukemiin viime vuonna korkeimmillaan pääsin; helmikuun Teivocupin loppukirissä sekä Keuruun 24 tunnin lenkin kovimmassa vedossa saavutin tämän lukeman. Vielä puolitoista vuotta sitten irtosi Nuorgamin ympärijuoksussa 192, mutta kun siitä on jo noin kauan aikaa niin en ole laskenut tuon mukaan.
Bakkenin maksimisyketesti menee silleen, että juostaan matolla viisi minuuttia 3 % nousukulmalla. Eka minuutti juostaan 40 pykälää arvioitua maksimia pienemmällä sykkeellä ja sitten nostetaan aina 10 lyöntiä per minuutti, kunnes viimeinen minuutti mennään täyttä höökiä. Homma lähti ihan nätisti kulkemaan vaikka syke tuntui kyllä olevan tavallista korkeammalla. Ekan minuutin sykkeeseen 150 taisi riittää 10 km/h ja toisen minuutin 160 irtosi jollain 11 km/h:lla. Nostaminen 170:een vaati yllättäen harppauksen 13 km/h:iin, joten se minuutti meni vähän pitkäksi, mutta neljännen minuutin 180 sitten toteutui hyvinkin nopeasti jossain 15 km/h:n kieppeillä.
Viimeisen minuutin alussa jossain n. 16 km/h vauhdissa syke näytti 183, jolloin päätin viimeiset 45 sekuntia mennä oikeasti kovaa. Matto päätyi vauhtiin 20,5 km/h, mikä ei ehkä vielä ihan sataprosenttisen täysi vauhti ollut, joskin pakko myöntää että kyllähän se tuohon nousukulmaan jo aikamoista pikajuoksua oli. Ja juuri samalla hetkellä kun sain maton tuohon vauhtiin niin sekä Polarin että juoksumaton sykemittarivastaanottimet alkoivat näyttää jotain täysin käsittämättömiä aerobisia 140:n kieppeillä olevia lukemia. Sitten kun lopuksi hidasti mattoa ja syke putosi alle 170:n niin alkoi tulla taas uskottavia lukuja.
Pieleen meni siis se testi, joten jatkan tuolla arviolla 190 tästä eteenkinpäin. En kyllä tajua mikä tuossa kovassa vauhdissa muka oli sykemittarille liian vaikeaa, eihän se ole edes venäläisvalmisteinen. No, näillä mennään.
Tänään jäljellä 126 päivää.
Tämän takia Bakkenin ohjelman seuraamiseen tuli kahden viikon tauko, joka päättyy nyt. Tässä kohtaahan minun piti tehdä kahden viikon hiihtokausi, mutta huomaan, että olosuhteet eivät sitä suosi. Kun Jyväskiepin hiihtokin siirrettiin myöhemmäksi ja RC Eemeli Cupin sääntöjen mukaan tilalle otettaneen joulukuinen kössiturnaus, niin eipä tässä hiihtämiseen ole mitään syytäkään. Jatkan siis juosten.
Huomenna ryhdyn Bakkenin kolmanteen ja viimeiseen totutteluviikkoon ennen varsinaisen ohjelman alkamista. Hiihtokauden peruuntumisen ansiosta olen nyt sitten kaksi viikkoa aikataulua edellä, pitänee tässä lähiviikkoina kuulostella miten ne kaksi viikkoa käytän. Kaipa niistä ainakin toinen menee sairasteluun.
Eilen kun kotio palattua lähdin lumenpuutteessa käymään juoksumatolla niin tuli siinä jolkottaessa mieleen, että nythän olisi hyvä sauma kokeilla Bakkenin maksimisyketestiä. Bakkenaalien tehothan perustuvat täysin ja vain ja ainoastaan maksimisykkeeseen, joten sen arvo on tärkeä. Olen käyttänyt toistaiseksi arvona 190:ää, koska sellaisiin lukemiin viime vuonna korkeimmillaan pääsin; helmikuun Teivocupin loppukirissä sekä Keuruun 24 tunnin lenkin kovimmassa vedossa saavutin tämän lukeman. Vielä puolitoista vuotta sitten irtosi Nuorgamin ympärijuoksussa 192, mutta kun siitä on jo noin kauan aikaa niin en ole laskenut tuon mukaan.
Bakkenin maksimisyketesti menee silleen, että juostaan matolla viisi minuuttia 3 % nousukulmalla. Eka minuutti juostaan 40 pykälää arvioitua maksimia pienemmällä sykkeellä ja sitten nostetaan aina 10 lyöntiä per minuutti, kunnes viimeinen minuutti mennään täyttä höökiä. Homma lähti ihan nätisti kulkemaan vaikka syke tuntui kyllä olevan tavallista korkeammalla. Ekan minuutin sykkeeseen 150 taisi riittää 10 km/h ja toisen minuutin 160 irtosi jollain 11 km/h:lla. Nostaminen 170:een vaati yllättäen harppauksen 13 km/h:iin, joten se minuutti meni vähän pitkäksi, mutta neljännen minuutin 180 sitten toteutui hyvinkin nopeasti jossain 15 km/h:n kieppeillä.
Viimeisen minuutin alussa jossain n. 16 km/h vauhdissa syke näytti 183, jolloin päätin viimeiset 45 sekuntia mennä oikeasti kovaa. Matto päätyi vauhtiin 20,5 km/h, mikä ei ehkä vielä ihan sataprosenttisen täysi vauhti ollut, joskin pakko myöntää että kyllähän se tuohon nousukulmaan jo aikamoista pikajuoksua oli. Ja juuri samalla hetkellä kun sain maton tuohon vauhtiin niin sekä Polarin että juoksumaton sykemittarivastaanottimet alkoivat näyttää jotain täysin käsittämättömiä aerobisia 140:n kieppeillä olevia lukemia. Sitten kun lopuksi hidasti mattoa ja syke putosi alle 170:n niin alkoi tulla taas uskottavia lukuja.
Pieleen meni siis se testi, joten jatkan tuolla arviolla 190 tästä eteenkinpäin. En kyllä tajua mikä tuossa kovassa vauhdissa muka oli sykemittarille liian vaikeaa, eihän se ole edes venäläisvalmisteinen. No, näillä mennään.
Tänään jäljellä 126 päivää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)