On se kumma että aina kun kokeilee juoksutossuja kaupassa, niin ne tuntuvat heti täydellisiltä. Sitten kun ne panee jalkaansa ekaan treeniin, niin ensi askelista lähtien ne tuntuvat ihan kamalilta. Niin Adios Boostitkin. Tuntui jotenkin etten saa jalkaa tarpeeksi syvälle mahtumaan, etenkään kantapäästä. Onneksi totuin kuitenkin Boosteihin aika äkkiä, ja soiviksi menopeleiksihän ne sitten kuitenkin osoittautuivat. Se oli oikeastaan vain alkuverkka mikä tuntui oudolta, kovassa vauhdissa kengät tuntuivat tosi hyviltä.
Torstaina juoksin Boosteilla yhtäjaksoisen 7,2 km kovaa vauhtia vaihdellen. Keskivauhdiksi tuli 3.59 ja -sykkeeksi 161. Sen verran taitaa olla jo kumulatiivista rasitusta näistä kovempivauhtisista tullut, että ensimmäisen kerran Bakken-ohjelman aikana treeni meinasti jo tuntua ihan oikeasti kovalta. Perjantaina palauttelin kevyellä puolitoistatuntisella matolla, minkä jälkeen alkoikin sitten outo minimalistinen nuha. Mutta nuha yhtä kaikki, ei sitä kieltäminen käy. Pidin lauantain lepoa ja meinasin jo pitää sunnuntainkin, mutta kävin sitten kuitenkin tekemässä bakkenmaisen pitkän lenkin: puolet kävelyä ja puolet hölkkää. Kahdessa ja puolessa tunnissa ehti pistellä 20 km. Ei se pahalta tuntunut, toivottavasti ei pahaa tehnytkään.
Taidan nyt tehdä niin, että kevennän treeniä jonkin verran. Ehkä teen tämän Bakken-ohjelman toisen viikon sovelletusti kahden viikon aikana. Varmaan ainakin maanantaille tulee nyt lepo ja tiistaina on keilailu. Katsotaan sitten keskiviikkona miten homma jatkuu. Minullahan on Bakkenin ohjelmaan tässä kaksi ylimääräistä viikkoa käytettävissä, ja olin joka tapauksessa ajatellut tuplata tämän toisen viikon, joten ehkä tästä nuhailusta selvitään suuremmitta takapakeitta.
Marius vastaili viimein pariin kysymykseenikin. Ihmettelin miksi hän on määrittänyt tehotasot 1-5, kun tasoa 5 ei kuitenkaan koskaan käytetä. Ihan suoraa vastausta en saanut, mutta ilmeisesti kyse on yleisemminkin käytettävistä tasoista, ei siis pelkästään maratonharjoittelussa. Lyhyemmille matkoille tähdätessä varmaan sitten tason 5:kin treenejä on. Sain myös vahvistuksen sille, että myöskään Bakkenin mielestä ei haittaa vaikka kovien treenien lopussa vähän lipsuttaisiinkin tasolle 5. Toinen kysymys koski joiden treenien jälkeen tehtäviä 20 sekunnin pyrähdyksiä, jotka kuulemma on tarkoitus tehdä ennen loppuverkkaa. Tähän mennessä olen tehnyt ne vasta sen jälkeen, kylläkin pääasiassa siksi, että en ole muistanut ennen. Jatkossa voisi koittaa muistaa paremmin.
Amerikasta sen sijaan ei vieläkään ole vastattu kyselyihini. Joku ehdotti, että kannattaisi soittaa sinne. Huh. Sehän merkitsisi vihreän luurin kuluttamista.
Tänään jäljellä 108 päivää.
14.5.2014 täytin 42 vuotta 195 päivää. Koska maratonin pituus on 42,195 km, halusin tuona päivänä juosta maratonin. Maailman ainoa oikeana päivänä järjestetty maraton, jonka löysin, oli Red Island Marathon Warwickin pikkukaupungissa Yhdysvaltojen itärannikolla Rhode Islandissa. Menin sinne siis! Kolmen tunnin alitukseen tähdännyt treeniohjelmani perustui Marius Bakkenin 100 päivän maratonohjelmaan. Alitus ei onnistunut, joten projekti jatkuu: seuraavaksi juoksen Berliinin maratonin 28.9.2014.
Arvaa loppuaikani Red Island Marathonilla 14.5.2014:
Virallinen loppuaikani Red Island Marathonilla oli 3:17.50. Eksyin reitiltä ja juoksin pari kilometriä ylimääräistä. Maratonin täyttyessä väliaika omassa kellossa oli 3:06.30. Uskolliset lukijani jaksoivat luottaa itseni tavoin kolmen tunnin alitukseen. Vain 7 % osasi ennakoida, että päällitän jopa 3:05. Kiitos luottamuksesta! Seuraavaksi hyökkään kolmen tunnin rajan kimppuun Berliinissä 28.9.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti