Puolentoista viikon uudenvuodenreissu näkyy olevan takana. En saanut sinä aikana aikaiseksi kuin yhden treenin, uudenvuodenpäivän illansuussa kiersin Kaliningradia 13 kilometrin verran. Harmi sinänsä, olosuhteet kun olisivat olleet loistavat muinakin päivinä, mutta matkaaminen söi nyt kaikki mehut.
Tämän takia Bakkenin ohjelman seuraamiseen tuli kahden viikon tauko, joka päättyy nyt. Tässä kohtaahan minun piti tehdä kahden viikon hiihtokausi, mutta huomaan, että olosuhteet eivät sitä suosi. Kun Jyväskiepin hiihtokin siirrettiin myöhemmäksi ja RC Eemeli Cupin sääntöjen mukaan tilalle otettaneen joulukuinen kössiturnaus, niin eipä tässä hiihtämiseen ole mitään syytäkään. Jatkan siis juosten.
Huomenna ryhdyn Bakkenin kolmanteen ja viimeiseen totutteluviikkoon ennen varsinaisen ohjelman alkamista. Hiihtokauden peruuntumisen ansiosta olen nyt sitten kaksi viikkoa aikataulua edellä, pitänee tässä lähiviikkoina kuulostella miten ne kaksi viikkoa käytän. Kaipa niistä ainakin toinen menee sairasteluun.
Eilen kun kotio palattua lähdin lumenpuutteessa käymään juoksumatolla niin tuli siinä jolkottaessa mieleen, että nythän olisi hyvä sauma kokeilla Bakkenin maksimisyketestiä. Bakkenaalien tehothan perustuvat täysin ja vain ja ainoastaan maksimisykkeeseen, joten sen arvo on tärkeä. Olen käyttänyt toistaiseksi arvona 190:ää, koska sellaisiin lukemiin viime vuonna korkeimmillaan pääsin; helmikuun Teivocupin loppukirissä sekä Keuruun 24 tunnin lenkin kovimmassa vedossa saavutin tämän lukeman. Vielä puolitoista vuotta sitten irtosi Nuorgamin ympärijuoksussa 192, mutta kun siitä on jo noin kauan aikaa niin en ole laskenut tuon mukaan.
Bakkenin maksimisyketesti menee silleen, että juostaan matolla viisi minuuttia 3 % nousukulmalla. Eka minuutti juostaan 40 pykälää arvioitua maksimia pienemmällä sykkeellä ja sitten nostetaan aina 10 lyöntiä per minuutti, kunnes viimeinen minuutti mennään täyttä höökiä. Homma lähti ihan nätisti kulkemaan vaikka syke tuntui kyllä olevan tavallista korkeammalla. Ekan minuutin sykkeeseen 150 taisi riittää 10 km/h ja toisen minuutin 160 irtosi jollain 11 km/h:lla. Nostaminen 170:een vaati yllättäen harppauksen 13 km/h:iin, joten se minuutti meni vähän pitkäksi, mutta neljännen minuutin 180 sitten toteutui hyvinkin nopeasti jossain 15 km/h:n kieppeillä.
Viimeisen minuutin alussa jossain n. 16 km/h vauhdissa syke näytti 183, jolloin päätin viimeiset 45 sekuntia mennä oikeasti kovaa. Matto päätyi vauhtiin 20,5 km/h, mikä ei ehkä vielä ihan sataprosenttisen täysi vauhti ollut, joskin pakko myöntää että kyllähän se tuohon nousukulmaan jo aikamoista pikajuoksua oli. Ja juuri samalla hetkellä kun sain maton tuohon vauhtiin niin sekä Polarin että juoksumaton sykemittarivastaanottimet alkoivat näyttää jotain täysin käsittämättömiä aerobisia 140:n kieppeillä olevia lukemia. Sitten kun lopuksi hidasti mattoa ja syke putosi alle 170:n niin alkoi tulla taas uskottavia lukuja.
Pieleen meni siis se testi, joten jatkan tuolla arviolla 190 tästä eteenkinpäin. En kyllä tajua mikä tuossa kovassa vauhdissa muka oli sykemittarille liian vaikeaa, eihän se ole edes venäläisvalmisteinen. No, näillä mennään.
Tänään jäljellä 126 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti