Rhode Islandilla on pääkaupunki Providencen vieressä pikkukaupunki nimeltä Warwick. Siellä sijaitsee Providencen lentokenttä. Tai ei kai se mikään pikkukaupunki ole, reilu 80 000:lla asukkaalla se on osavaltionsa toiseksi väkirikkain asutuskeskittymä. Samuel Gorton perusti sen jo 371 vuotta sitten, joten historiaakin piisaa.
Mitä Warwickin ilmastoon tulee, niin toukokuun neljäntenätoista päivänä siellä on keskimäärin 13 astetta lämmintä. Yön alin on keskimäärin 8 astetta ja päivän ylin 18 astetta. Kylmimmillään viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on käyty kolmessa asteessa ja lämpimimmillään 23:ssa. Vettä ropisee toukokuun aikana 88 millimetrin verran. Warwickin kesä kulkee kolmisen viikkoa tamperelaista edellä, sillä tämmöisiä lukuja on Tampereella yleensä esittää kesäkuun ensimmäisinä päivinä.
En ehkä suuremmin haluaisi juosta maratonia Tampereella kesäkuun alussa, mutta toisaalta jos lähtö olisi klo 6 aamulla, niin miksipä ei. Viime vuosina on tuohon kellonaikaan Warwickissa toukokuun neljäntenätoista päivänä lämpötila liikkunut 6 ja 14 asteen välillä, yleensä siinä kymmenen tienoilla. Aamuyhdeksään mennessä on lämpö noussut 11-17 asteeseen, harvoin kylläkään yli 14:n. Sehän itse asiassa kuulostaa varsin hyvältä.
On tässä Bakkenaalitkin treenien muodossa jatkuneet. Bakkenin ensimmäinen totutteluviikko tuotti huimat 37 kilometriä. Toinen kovavauhtisempi oli melkoista vauhdinvaihtelua sekin, toteutin sen Pirkkahallissa. Tänään oli kolmas kovavauhtinen, mikä piti toteuttaa matolla kun halli oli jo kiinni (pitihän sekin tietysti paikan päällä käydä toteamassa). Matolla 20-sekuntisia VK2-vetoja oli varsin hankala toteuttaa, mutta parhaani tein.
Pari uutta kummastusta on Bakkenin ohjelmasta tullut mieleen. Ensinnäkin Bakkenhan jakaa treenisykealueet yhdestä viiteen. Viides on kovin, siinä syke on 92-97 % maksimista. Kuulemma sitä kovemmalla ei kannata treenata. Mutta kun tutkin Bakkenin ohjelmia tarkemmin, niin siellä ei ole missään, ei edes siinä 2:45-maratonille tähtäävässä, YHTÄ AINUTTA viitosteholuokan treeniä! Miksi ihmeessä moinen on edes määritelty kun ei sitä käytetä lainkaan? Kovin treeniteho on siis 92 %, mikä ei liene ihan kauhean paljon yli anaerobisen kynnyksen. En tiedä, ehkä suosiolla lipsun tästä silloin tällöin ja annan mennä yli. Eihän se MK-treeni tietysti maratonin kannalta välttämättä niin oleellista ole, mutta onhan sitä nyt joskus saatava juosta kovaakin. Tokihan Bakkenillakin kuuluu muutama lyhyempi kisa sadan päivän ohjelmaan, niissä nyt ainakin luulisi että saa hyvällä omallatunnolla juosta kovaa.
Toinen jännä juttu on se, että ohjelmassa ei ole minkäänlaista kovan ja helpon viikon rytmitystä. Rytmitykset perustuvat ihan muille jutuille, ja intensiivisiyys oikeastaan taitaa vain kasvaa tasaisesti kohti ohjelman loppua. Nähtäväksi jää miten tämmöinen toimii. Voi olla myös, että olen tulkinnut asian väärin, ihan kovin tarkkaan en ole tulevien viikkojen ohjelmia vielä katsellut. Antaa tulla mitä tuleman pitää.
Tänään jäljellä 142 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti