No niin, taas on viikko heitetty hukkaan: viisi päivää sairaana ja viikonloppuna kaksi kevyttä totuttelulenkkiä. Jalat on kaikesta lepäilystä aivan poikki, joten eipä tuo juoksentelu järin helpolta tuntunut. Kävin sentään sairastelun lomassa katsomassa Isänmaallisen miehen. Kyllähän siitä motivaatiota sai, etenkin Ben Johnsonin näyttelijäsuoritus oli innostava. Pamela Tolakin oli melkein opetellut hiihtämään.
No mutta. Semmoisia tuossa tämänpäiväisellä hölköttelyllä mietiskelin, että joskos heti ensi ja sitä seuraavalla viikolla yrittäisin panna Bakkenin kaksi ensimmäistä totutteluviikkoa pakettiin. Sitten voisi viikon ottaa reissussa löysemmin, minkä jälkeen voisi vetää kahden viikon hiihtokauden. Tämän jälkeen sitten voisi jatkaa Bakkenin ohjelman kolmannelta viikolta. Ei kai sen toteuttaminen tuommoiseen voi kaatua. Mutta Jyväskiepin hiihto kyllä kaatuu jossei yhtään käy hiihtelemässä ennen sitä.
Tiesitkö muuten, että Rhode Island on Yhdysvaltojen pienin osavaltio? Kylläpä se onkin pieni, 3140 neliökilometriä. Ei siis paljonkaan Luxemburgia tai Samoaa isompi, pienempi kuin Pohjois-Kypros tai Kanta-Häme. On sinnekin silti toista miljoonaa ihmissielua asettunut asumaan. Väestöntiheys on Yhdysvalloissa toiseksi suurin heti New Jerseyn jälkeen. Väkeä asuu yhtä tiheässä kuin Intiassa tai Haitissa, yli kaksi kertaa niin tiheässä kuin Uudellamaalla.
Osavaltion leveys on vain 60 km ja pituus 77 km, se olisi siis helposti juostavissa halki miten päin vaan. Ohut ilmakaan ei tahtia hidasta, sillä korkein kohta, Fosterin kaupungissa sijaitseva Jerimoth Hill, kohoaa 247 metrin korkeuteen meren pinnasta. Mäen päällä oleva kivi lahjoitettiin paikalliselle ylipistolle alun toista sataa vuotta sitten. Maanomistaja piti kuitenkin kivelle johtavan tien omistuksessaan eikä antanut ihmisten kulkea vapaasti siitä, liikkeentunnistimia ja kaikkea asensi tien varrelle hän. Korkeiden paikkojen bongaajat rankkasivat Jerimoth Hillin vaikeammin saavutettavaksi kuin Mount McKinleyn, Alaskan korkeimman vuoren 5921 metriä korkeammalla sijaitsevan huipun. 1990-luvulla joku keksi että pusikon ja soiden läpikin kivelle pääsee. Maanomistaja tajusi, että ei pysty koko metsää miinoittamaan. Täten, osoitukseksi siitä että vapaiden maassa kaikki on mahdollista, hän avasi vapaan pääsyn kenelle vain minä päivänä vain klo 8:n ja 16:n välillä.
Rhode island lienee vaurasta aluetta, sillä amerikkalaisista osavaltioista kotitalouksien tulot ovat ylimmällä kolmanneksella. Eivät nämä faktat siitä mitään jännää paikkaa tee, mutta ovat ne selvä todiste siitä, että paikka se on. Ei tosin mikään saari, toisin kuin voisi luulla.
Tänään jäljellä 150 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti