Varovasti lähdin kokeilemaan pohkeiden kestoa eilen illalla. Vasen oli edelleen kipeä, mutta kyllä se tuommoisen hitaan (puoliksi juoksua, puoliksi kävelyä) 25-kilometrisen ihan hyvin kesti. Ja tänään tuntuisi, että ei tullut siitä edes pahemmaksi. Muiden kiireiden vuoksi joudun tänään pitämään huilipäivän, mutta huomisesta alkaen jatkan taas Bakkenin kovavauhtisiakin entiseen malliin. Toivottavasti edessä on tehokas treeniviikko!
Nyt kun lunta ei ole enää oikeastaan yhtään Keski-Suomessakaan, niin vähän jännittää mitä 16 päivän päässä odottava umpihankihiihtokisa tuo tullessaan. Huhujen mukaan oltaisiin Laajavuoren laskettelurinteeseen menossa. Saapa nähdä onko siellä hankkimistani umpihankihiihtosuksista mitään hyötyä, vai olisiko parempi ottaa minisukset kainaloon ja juosta kisa läpi.
Pitäisi varmaan alkaa miettiä toukokuun matkan majoitusta. Vilkaisin sen verran, että kaikilla Warwickin kaupungin sohvasurffareilla ja airbnb-majoittajilla on kodeissaan kaikenkarvaisia lemmikkieläimiä. Allergioideni takia ei varmaankaan ole järkevää majoittua sellaiseen talouteen maratonin alla, mikä on kyllä harmi, sillä siellä näytti olevan kaikin muin tavoin aivan loistavia majoitusvaihtoehtoja. Joutunen hakeutumaan johonkin kalliiseen ja tylsään hotelliin/motelliin kaukana kisapaikalta. Mutta pitää jatkaa asian tarkempaa setvimistä paremmalla ajalla.
Tänään jäljellä 75 päivää.
perjantai 28. helmikuuta 2014
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Jökki jatkuu
Katastrofaalinen treenipäivä.
Oikea pohje oli tänään jo parempi. Vaikka vasen vielä aamulla tuntui oireilevan, niin päätin silti kokeilla palaamista treenailuun. Ulkona olisi ollut upea juoksukeli, mutta koska tuo toinen pohje vielä tuntui vähän kipeältä, niin ajattelin että juoksurata tai -matto olisi sille hellempi alusta kuin kova asfaltti. Ja koska halusin tehdä viikon kovista treeneistä sen kovemman, niin päädyin lähtemään kohti Pirkkahallia. Oli sitä paitsi jo monen viikon tauon jälkeen juoksurataa ikäväkin.
Heti verryttelyssä kävi selväksi, että ainakaan sitä kovempaa treeniä ei kannata lähteä yrittämäänkään, sen verran kovaa vasempaan pohkeeseen vielä sattui. Ajattelin, että voin tehdä sen vähän helpomman treenin kuitenkin. Mutta kun verrat oli tehty niin tulin järkiini ja jätin homman siihen. Näin tuli kulutettua 5,50 euroa rahaa ja puolitoista tuntia aikaa kahden kilometrin verryttelyn takia. Ei näin. Menin vielä lounasaikaan, kun halusin saada mahdollisimman pitkän palautumisen huomisillan pitkälle lenkille, mutta se oli ajankäytöllisesti sen verran tehotonta että ei kannata ottaa tavaksi. Hallitreenit on parasta pitää jatkossakin illalla, vaikka silloin radalla vähän ruuhkaa onkin.
Nyt siis 30 tuntia lisää lepoa, ja huomenna katsotaan joko homma luistaisi. Rästissä on nyt jo kolme kovaa treeniä, joista sen aiemmin kertyneen olen tosin jo päättänyt jättää kokonaan tekemättä. Jos tässä terveenä pysyy, niin nämä tämän viikon kaksi väliin jäänyttä pystyy kyllä sillä ylimääräisellä bonusviikollani hoitelemaan pois jos tarpeellliselta tuntuu.
Bakkenin viikko 5 jäi nyt sitten 53 kilometrin torsoksi ja sisälsi vain kolme treeniä: yhden kevyen ja yhden pitkän lenkin sekä yhden 5 km kisan.
Tänään jäljellä 77 päivää.
tiistai 25. helmikuuta 2014
Jökki mikä jökki
Teivo teki sellaisen pohjejökin, että pakko oli eilen jättää juoksumatolle menemättä ja pitää lepopäivä. Edes normaali kävely ei sujunut, joten ei tehnyt mieli koettaa mitä juokseminen saisi aikaan. Onneksi mulla on viikko löysää tässä Bakken-ohjelmassa, joten väliinjääneen treenin pystyy mahdollisesti tuonnempana jopa vetämään läpi. Muutenkin varmaan ihan hyvä raskaan viime viikon jälkeen, että tulee nyt kunnolla levättyä == kolme päivää. Tosin tänään tulee keilailutreenit, mutta en laske sitä treeniksi, sillä kerran mittasin keilaradalla keskisykkeeksi 71 ja maksimiksi 90.
Kun en kerran päässyt treenaamaan niin laadin aikani kuluksi sitten tilaston siitä, monessako juoksukilpailussa tai kilpailunomaisessa otatuksessa olen minäkin vuonna ollut mukana. Tästä vuodestahan on nyt tulossa todella hiljainen tällä saralla, kun Bakken ei paljon kisoihin päästä. Mutta näin aikaisempina vuosina:
1993: 3
1994: 6
1995: 8
1996: 5
1997: 1
1998: 4
1999: 8
2000: 2
2001: 17
2002: 14
2003: 14
2004: 21
2005: 15
2006: 16
2007: 21
2008: 25
2009: 28
2010: 15
2011: 18
2012: 27
2013: 22
Mielenkiintoinen havainto tässä on se, että parhaina vuosinani 2008-2009 on kisoja ensimmäiseksi ja kolmanneksi eniten. Ehkä Bakken on sittenkin väärässä ja pitäisi kisailla enemmän?
Tänään jäljellä 78 päivää.
Kun en kerran päässyt treenaamaan niin laadin aikani kuluksi sitten tilaston siitä, monessako juoksukilpailussa tai kilpailunomaisessa otatuksessa olen minäkin vuonna ollut mukana. Tästä vuodestahan on nyt tulossa todella hiljainen tällä saralla, kun Bakken ei paljon kisoihin päästä. Mutta näin aikaisempina vuosina:
1993: 3
1994: 6
1995: 8
1996: 5
1997: 1
1998: 4
1999: 8
2000: 2
2001: 17
2002: 14
2003: 14
2004: 21
2005: 15
2006: 16
2007: 21
2008: 25
2009: 28
2010: 15
2011: 18
2012: 27
2013: 22
Mielenkiintoinen havainto tässä on se, että parhaina vuosinani 2008-2009 on kisoja ensimmäiseksi ja kolmanneksi eniten. Ehkä Bakken on sittenkin väärässä ja pitäisi kisailla enemmän?
Tänään jäljellä 78 päivää.
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Teivon vitonen 19.20
En jaksanut lähteä pitkälle torstaina, vaan tyydyin tunnin saunahölkkäilyyn. Tarkistin muuten, että se oli ensimmäinen Tampereella ulkona tehty lenkki 39 päivään! Keväthän on aikaisessa, mutta sen verran liukasta tuolla vielä on, ja GoGon jäsenyyskin vielä maaliskuun voimassa, niin ei näitä ehkä ihan heti jatkossakaan ainakaan päivittäin tule.
Perjantaille panin sitten pitkän lenkin, jotta sain itseni motivoitua katsomaan jääkiekon välierää. Matolla tuli pisteltyä varmaankin ajallisesti ennätyspitkä setti eli 2 h 45 min. Siitä kevyttä juoksua oli n. 1:55 ja loppu kävelyä. Ei se mikään paras mahdollinen Teivo-valmistautuminen ollut, mutta on tuossa Bakkenin ohjelmassa nyt tässä kohtaa niin paljon kovia ja pitkiä että joskus on pakko tehdä peräkkäisinäkin päivinä jotain vähän raskaampaa.
Teivossa oli ihan hyvä keli vaikka öisen lumisateen jälkeen pelkäsin pahempaa. Suojakeli painoi lumen kuitenkin hyvin kasaan ja kun alla oli vain sula asfaltti, niin eihän se ollut liukasta olleskaan, joskin vähän pöpperöistä. Arvoin kenkäkassista jalkaan Inov-8:n X-Talonit, mikä oli hyvä valinta. Kolmen kuukauden kisatauon jälkeen en yhtään tiennyt mitä odottaa, mutta olihan se aavistettavissa ettei kovavauhtinen juokseminen kauhean hyvin voi sujua. Toisaalta sellaista semikovaa on tullut treenattua aika paljonkin, joten en mitään katastrofiakaan osannut odottaa.
Semmoinen keskinkertainen jyystöhän siitä sitten tuli. Jalat olivat alkuviikon treenien jälkeen tosi väsyneet heti ekalla kilometrillä, mutta tuskin freeseilläkään koivilla paljon sen kovempaa olisin päässyt. Eka kilsa meni 3.52 ja tuntui että oli jopa pikkuisen liian kovaa. Toisella kilometrillä yritin vähän pinnistää, mutta ei sekään alamäkeen mennyt kuin 3.48, pari ohitusta siihen sentään osui. Kolmannella kilometrillä väsymys hiipi pahasti koko kehoon ja se kesti 4.00. Yritin kovasti nostaa sykettä yli 175:n (joka on se raja mitä korkeammalla Bakken ei koskaan treenauta), mutta eihän se meinannut millään nousta edes tohon. Ilmeisesti sitä saa mitä treenaa.
Neljännen kilometrin jouduin vääntämään yksin ylämäkeen, ja taas meni 4.00. Viimeisellekään kilometrille ei kilpailua kenenkään kanssa jäänyt, enkä yksinään saanut sitä puristettua kuin 3.40. Siinä sentään syke viimein nousi sinne 175:n paremmalle puolelle, ihan viime hetkillä jopa pikkuisen yli 180:nkin. Pistän kilpailurutiinin piikkiin sen, että en osannut tarpeeksi kovalla teholla juosta. Ei kovin paljon enempää olisi pitänyt jaksaa siinä 3.-4. kilsoilla puristaa niin olisi tullut Keikon kanssa ihan todellinen loppukiriotatus, nyt jäin ajalla 19.20 seitsemän sekunnin päähän, ja viimeisen kilometrin aikana ero kyllä pieneni ainakin puoleen.
Ei mikään hirmu hyvä aika siis, mutta en ole pettynyt kun ottaa tämän pitkän kilpailutauon ja raskaan treeniviikon huomioon. Ja kun maraton on tavoitteena niin ei kai vitosen tämän kummemmin tarvitsekaan kulkea. Riegel antaa jo tästäkin maratonille 3:05, ja kun ottaa huomioon talvikelin sekä keskenkuntoisuuden, niin ei kolmen tunnin tavoite mitenkään mahdottomalta vielä tunnu.
Valitettavasti kisavauhtiin tottumattomat pohkeet tämä juoksu veti aivan armottomaan jökkiin. X-Talonit pakottivat juoksemaan täysin päkiöillä, ja tulos oli varsin tuhoisaa. Täytyy nyt tämä sunnuntai levätä aktiivisesti ja toivoa, että huomenna pystyisi edes jonkunlaisen tehoharjoituksen vääntämään.
Tänään jäljellä 80 päivää.
Perjantaille panin sitten pitkän lenkin, jotta sain itseni motivoitua katsomaan jääkiekon välierää. Matolla tuli pisteltyä varmaankin ajallisesti ennätyspitkä setti eli 2 h 45 min. Siitä kevyttä juoksua oli n. 1:55 ja loppu kävelyä. Ei se mikään paras mahdollinen Teivo-valmistautuminen ollut, mutta on tuossa Bakkenin ohjelmassa nyt tässä kohtaa niin paljon kovia ja pitkiä että joskus on pakko tehdä peräkkäisinäkin päivinä jotain vähän raskaampaa.
Teivossa oli ihan hyvä keli vaikka öisen lumisateen jälkeen pelkäsin pahempaa. Suojakeli painoi lumen kuitenkin hyvin kasaan ja kun alla oli vain sula asfaltti, niin eihän se ollut liukasta olleskaan, joskin vähän pöpperöistä. Arvoin kenkäkassista jalkaan Inov-8:n X-Talonit, mikä oli hyvä valinta. Kolmen kuukauden kisatauon jälkeen en yhtään tiennyt mitä odottaa, mutta olihan se aavistettavissa ettei kovavauhtinen juokseminen kauhean hyvin voi sujua. Toisaalta sellaista semikovaa on tullut treenattua aika paljonkin, joten en mitään katastrofiakaan osannut odottaa.
Semmoinen keskinkertainen jyystöhän siitä sitten tuli. Jalat olivat alkuviikon treenien jälkeen tosi väsyneet heti ekalla kilometrillä, mutta tuskin freeseilläkään koivilla paljon sen kovempaa olisin päässyt. Eka kilsa meni 3.52 ja tuntui että oli jopa pikkuisen liian kovaa. Toisella kilometrillä yritin vähän pinnistää, mutta ei sekään alamäkeen mennyt kuin 3.48, pari ohitusta siihen sentään osui. Kolmannella kilometrillä väsymys hiipi pahasti koko kehoon ja se kesti 4.00. Yritin kovasti nostaa sykettä yli 175:n (joka on se raja mitä korkeammalla Bakken ei koskaan treenauta), mutta eihän se meinannut millään nousta edes tohon. Ilmeisesti sitä saa mitä treenaa.
Neljännen kilometrin jouduin vääntämään yksin ylämäkeen, ja taas meni 4.00. Viimeisellekään kilometrille ei kilpailua kenenkään kanssa jäänyt, enkä yksinään saanut sitä puristettua kuin 3.40. Siinä sentään syke viimein nousi sinne 175:n paremmalle puolelle, ihan viime hetkillä jopa pikkuisen yli 180:nkin. Pistän kilpailurutiinin piikkiin sen, että en osannut tarpeeksi kovalla teholla juosta. Ei kovin paljon enempää olisi pitänyt jaksaa siinä 3.-4. kilsoilla puristaa niin olisi tullut Keikon kanssa ihan todellinen loppukiriotatus, nyt jäin ajalla 19.20 seitsemän sekunnin päähän, ja viimeisen kilometrin aikana ero kyllä pieneni ainakin puoleen.
Ei mikään hirmu hyvä aika siis, mutta en ole pettynyt kun ottaa tämän pitkän kilpailutauon ja raskaan treeniviikon huomioon. Ja kun maraton on tavoitteena niin ei kai vitosen tämän kummemmin tarvitsekaan kulkea. Riegel antaa jo tästäkin maratonille 3:05, ja kun ottaa huomioon talvikelin sekä keskenkuntoisuuden, niin ei kolmen tunnin tavoite mitenkään mahdottomalta vielä tunnu.
Valitettavasti kisavauhtiin tottumattomat pohkeet tämä juoksu veti aivan armottomaan jökkiin. X-Talonit pakottivat juoksemaan täysin päkiöillä, ja tulos oli varsin tuhoisaa. Täytyy nyt tämä sunnuntai levätä aktiivisesti ja toivoa, että huomenna pystyisi edes jonkunlaisen tehoharjoituksen vääntämään.
Tänään jäljellä 80 päivää.
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Uneton Pietarissa
Univelkainen pitkä viikonloppu Pietarissa on takana, ja olen yhä lähes Bakkenin ohjelmassa mukana. On jopa mahdollista, että mitään ei jää väliin. Vähän joudun tosin treenien järjestystä säätämään, mutta sitä on säädettävä joka tapauksessa, koska ensi lauantain Teivocup tulee ohjelmaan nähden reippaasti liian aikaisin. Bakken-viikon 4 kilometreistä piti tulla jo vähän enemmän kuin aiemmista, mutta kun jouduin siirtämään pitkän lenkin seuraavalle viikolle, niin saldoksi tuli 61. Ottaen huomioon viikon hetkisyyden sehän on ihan hyvin.
Aamujunilla Pietariin kulkeminen säästää rahaa sadan euron verran, mutta se osoittautui varsin rankaksi. Lauantaina piti herätä neljältä että ehti junaan ja tiistaina palatessa kolmelta Suomen aikaa. Kun viikonloppuna tuli melkoiset määrät kävelyä, niin eihän tämä varsinaisesti mikään herkistävä reissu ollut.
Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä kahden tunnin pitkä lenkki Diman kanssa. Moninaisten vaiheiden jälkeen päädyimme kuitenkin 2014 metrin sauvakävelylenkille Udelnyin puistossa noin sadan eläkeläismummon kanssa. Märkää ja viimaistahan siellä oli, liukastakin. Suurin osa ajasta oltiin paikoillaan, joten kylmähän siellä tuli, vaikka sentään onneksi tajusin heittää toisen takin juoksutakin päälle. Aikaa 2014 metrin suorittamiseen meni pari tuntia, ja sen jälkeen oli niin kylmä ja märkä olo että ei voinut kuvitellakaan harkitsevansa mitään muuta kuin saunaanmenoa.
Mutta hauskaa oli! Mummot olivat ihan mahtavia, täynnä elämäniloa ja tarmoa ja positiivisuutta. Treenin lopuksi vedettiin pitkät yhteiskuvasessiot, olivathan suomalaiset suorastaan kunniavieraita, sillä sauvakävelyä kutsutaan Venäjällä suomalaiseksi kävelyksi. Harva asia maailmassa -- jos mikään -- on yhtä herttainen kuin venäläinen mummo.
Maanantaina sain sitten juoksenneltua kaksituntiseni pitkin niitä rantakatuja. Olinkin jo unohtanut miten surkeasti nuo kevyen liikenteen järjestelyt Pietarissa toimivat, välillä piti vähän soveltaa mielikuvitusta, mutta hienostihan siellä kilometrit vesisateessa kasaan sai.
Tiistaina oli takaisin Tampereella ihan järjettömän kiireinen päivä parin tunnin yöunien jälkeen, mutta läksin silti kokeilemaan ohjelmanmukaista vetoharjoitusta matolle. Täysin yllättäen homma sujui hyvin ja olokin parani huomattavasti. Mutta tänään en uskaltanut lähteä vääntämään pitkää lenkkiä, vaan nappasin seuraavalta viikolta yhden kevyen tähän väliin, ja lähden pitkälle sitten joko torstaina tai perjantaina. Tämänpäiväisen mattotreenin jälkeen joku yritti pukuhuoneessa bondata höpisemällä jotain hyvästä pelistä. Juttu ei oikein lähtenyt lentämään, kun toin heti esille hävinneen osapuolen näkökulmaa. :)
Tänään jäljellä 84 päivää.
Aamujunilla Pietariin kulkeminen säästää rahaa sadan euron verran, mutta se osoittautui varsin rankaksi. Lauantaina piti herätä neljältä että ehti junaan ja tiistaina palatessa kolmelta Suomen aikaa. Kun viikonloppuna tuli melkoiset määrät kävelyä, niin eihän tämä varsinaisesti mikään herkistävä reissu ollut.
Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä kahden tunnin pitkä lenkki Diman kanssa. Moninaisten vaiheiden jälkeen päädyimme kuitenkin 2014 metrin sauvakävelylenkille Udelnyin puistossa noin sadan eläkeläismummon kanssa. Märkää ja viimaistahan siellä oli, liukastakin. Suurin osa ajasta oltiin paikoillaan, joten kylmähän siellä tuli, vaikka sentään onneksi tajusin heittää toisen takin juoksutakin päälle. Aikaa 2014 metrin suorittamiseen meni pari tuntia, ja sen jälkeen oli niin kylmä ja märkä olo että ei voinut kuvitellakaan harkitsevansa mitään muuta kuin saunaanmenoa.
Mutta hauskaa oli! Mummot olivat ihan mahtavia, täynnä elämäniloa ja tarmoa ja positiivisuutta. Treenin lopuksi vedettiin pitkät yhteiskuvasessiot, olivathan suomalaiset suorastaan kunniavieraita, sillä sauvakävelyä kutsutaan Venäjällä suomalaiseksi kävelyksi. Harva asia maailmassa -- jos mikään -- on yhtä herttainen kuin venäläinen mummo.
Maanantaina sain sitten juoksenneltua kaksituntiseni pitkin niitä rantakatuja. Olinkin jo unohtanut miten surkeasti nuo kevyen liikenteen järjestelyt Pietarissa toimivat, välillä piti vähän soveltaa mielikuvitusta, mutta hienostihan siellä kilometrit vesisateessa kasaan sai.
Tiistaina oli takaisin Tampereella ihan järjettömän kiireinen päivä parin tunnin yöunien jälkeen, mutta läksin silti kokeilemaan ohjelmanmukaista vetoharjoitusta matolle. Täysin yllättäen homma sujui hyvin ja olokin parani huomattavasti. Mutta tänään en uskaltanut lähteä vääntämään pitkää lenkkiä, vaan nappasin seuraavalta viikolta yhden kevyen tähän väliin, ja lähden pitkälle sitten joko torstaina tai perjantaina. Tämänpäiväisen mattotreenin jälkeen joku yritti pukuhuoneessa bondata höpisemällä jotain hyvästä pelistä. Juttu ei oikein lähtenyt lentämään, kun toin heti esille hävinneen osapuolen näkökulmaa. :)
Tänään jäljellä 84 päivää.
torstai 13. helmikuuta 2014
Lennot ostettu!
Nyt kun sain vahvistuksen, että olen mukana Red Island Marathonilla 14.5.2014, niin kävin lentokaupassa. Siellähän oli Icelandairilla niin hyvät tarjoukset kehissä, että tartuin saman tien. Lennän 9.5. Reykjavikin kautta Bostoniin ja palaan 20.-21.5. samoin Reykjavikin kautta New Yorkista. 480 euroa noista piti pulittaa. Periaatteessa olisi vähän kiinnostanut lähteä liikkeelle vasta lähempänä starttia, sillä maraton järjestetään oikeastaan, varsinkin meikäläisen vuorokausirytmiin, Suomen aikavyöhykkeellä, eikä aikaeroon siten kannattaisi totutella ennen sitä. Mutta päädyin nyt sitten kuitenkin tällaiseen ratkaisuun, että ehdin olla vähän pitempään perillä.
Sitten vain toivotaan, ettei Bodom Trail siirry tuon reissun kanssa päällekäin...nythän siellä on yhä päivämäärätavoitteena 29.5.
Treenit ovat edenneet kivasti. Bakkenin viikko 3 oli määrällisesti vähän kevyempi kuin pari edellistä ja tuotti 63 km. Pirkkahallin ollessa kiinni olen tehnyt kaikki treenit GoGon matolla, jossa voi samalla katsella Sotšin kisoja. Perjantaina oli kevyt 8 km verryttely avajaisten kera, lauantaina kevyt 18 km lumilautailun ja skiathlonin parissa, maanantaina 20 min tv-kova + kymmenen minuutin kovaa vetoa pikaluistelukatsomossa, keskiviikkona 45 min kevyttä kisakoosteen pyöriessä ja tänään 10*4 min rennot vedot, joiden aikana Justyna hoiteli kullan Puolaan. Huomenna on vielä edessä kevyt mattoverryttely, sitten tulee muutaman päivän Pietarin reissu, joka vähän sotkee rytmiä, mutta oletettavasti ei pahasti.
Toimimattomasta sykemittarin lähettimestä sain tarpeekseni ja kävin ostamassa uuden. Hirveän syvältä lompakkoa se kirpaisi, mutta kyllä kelpaa juosta kun sykelukema on koko ajan uskottava!
Tänään jäljellä 90 päivää.
Sitten vain toivotaan, ettei Bodom Trail siirry tuon reissun kanssa päällekäin...nythän siellä on yhä päivämäärätavoitteena 29.5.
Treenit ovat edenneet kivasti. Bakkenin viikko 3 oli määrällisesti vähän kevyempi kuin pari edellistä ja tuotti 63 km. Pirkkahallin ollessa kiinni olen tehnyt kaikki treenit GoGon matolla, jossa voi samalla katsella Sotšin kisoja. Perjantaina oli kevyt 8 km verryttely avajaisten kera, lauantaina kevyt 18 km lumilautailun ja skiathlonin parissa, maanantaina 20 min tv-kova + kymmenen minuutin kovaa vetoa pikaluistelukatsomossa, keskiviikkona 45 min kevyttä kisakoosteen pyöriessä ja tänään 10*4 min rennot vedot, joiden aikana Justyna hoiteli kullan Puolaan. Huomenna on vielä edessä kevyt mattoverryttely, sitten tulee muutaman päivän Pietarin reissu, joka vähän sotkee rytmiä, mutta oletettavasti ei pahasti.
Toimimattomasta sykemittarin lähettimestä sain tarpeekseni ja kävin ostamassa uuden. Hirveän syvältä lompakkoa se kirpaisi, mutta kyllä kelpaa juosta kun sykelukema on koko ajan uskottava!
Tänään jäljellä 90 päivää.
perjantai 7. helmikuuta 2014
Sykemittarimurheita ja kisavarmistus
Bakken-viikon 2 toinen rundi tuotti juoksua 68 km. Sekin oli vähän sovellettu versio ohjelmanmukaisesta, mutta muutokset olivat varsin pieniä. Keskiviikkona kun tamppasin mattoa puolitoista tuntia niin tuli harvinainen motivaatio-ongelma, mutta sain vedettyä treenin loppuun asti. Torstaina tein Pirkkahallissa 6 min maratonvauhtisia vetoja, jotka sujuivat tosi kivasti. Ainoa vaan, että sykemittarin toiminnallisuus on edelleen hyvin epäluotettavaa, mikä alkaa jo ihan oikeasti rassata. Oletan, että rikoin jotain vaihtaessani lähettimen paristoa, ongelmat kun sen jälkeen alkoivat. Uuden pariston vaihtaminenkaan ei auttanut.
Yksi päivä jo kävin kaupassa katselemassa uusia lähettimiä, mutta 50 euron hintalappu karkotti äkkiä pois. En tiedä, kai mä jossain kohtaa päädyn kuitenkin siihen että se rahanmenetys vaan on kärsittävä. Voishan sitä tietysti taas kysellä vinkkejä Polarilta. Viimeksi kun tein niin, niin neuvoivat pesemään lähetinvyön pesukoneessa, mikä auttoikin. Mutta nyt mulla on tuo uusi vyömalli, jota nimenomaan ei saa pestä pesukoneessa. Notta että.
Sain Facebookin kautta kontaktin Red Island Marathonin järjestäjään, joka kertoi että ilmoittautumiseni on OK! Sitten pitäisikin tarttua seuraavaan rahareikään eli lentolippuihin. Kattellaan. :)
Tänään on ohjelmassa kolme varttia kevyttä mattoilua, huomenna siihen sitten tunti lisää. Seuraava kovavauhtinen odottanee maanantaina.
Tänään jäljellä 96 päivää.
Yksi päivä jo kävin kaupassa katselemassa uusia lähettimiä, mutta 50 euron hintalappu karkotti äkkiä pois. En tiedä, kai mä jossain kohtaa päädyn kuitenkin siihen että se rahanmenetys vaan on kärsittävä. Voishan sitä tietysti taas kysellä vinkkejä Polarilta. Viimeksi kun tein niin, niin neuvoivat pesemään lähetinvyön pesukoneessa, mikä auttoikin. Mutta nyt mulla on tuo uusi vyömalli, jota nimenomaan ei saa pestä pesukoneessa. Notta että.
Sain Facebookin kautta kontaktin Red Island Marathonin järjestäjään, joka kertoi että ilmoittautumiseni on OK! Sitten pitäisikin tarttua seuraavaan rahareikään eli lentolippuihin. Kattellaan. :)
Tänään on ohjelmassa kolme varttia kevyttä mattoilua, huomenna siihen sitten tunti lisää. Seuraava kovavauhtinen odottanee maanantaina.
Tänään jäljellä 96 päivää.
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Ei suurempaa uutta kerrottavaa tällä erää. Perjantaina innostuin vetämään toisen kovan treenin pienen ajan sisällä, ja itse asiassa tein sen jopa vähän suunniteltua kovempanakin. Tässä nyt kun tulee toinen Bakken-viikko tuplattua ja oli vähän nuhaa, niin säädin hommaa mm. jättämällä yhden kovan treenin väliin. Sen myötä ensimmäiselle viikolle 2 kertyi kilsoja 60, tämä toinen versio mennee vähän yli kun lenkkejä tulee yksi enemmän.
Perjantain toteutus oli Liikuntamyllyn 200 metrin radalla ensin vartti reipasta 4.10-4.20-vauhtia ja sen päälle 20 kertaa minuutin veto kiihtyen jostain 4.00-vauhdista n. 3.20:een puolen minuutin palautuksin. Tuntui tosi hyvältä! Vaikka Bakkenin speksissä ei ihan noin kovaa noita minuutin vetoja mennäkään, niin en usko että tämä löi yli kun nyt tulee kuitenkin lähes viikon tauko koviin treeneihin.
Lauantaina jolkottelin hangessa 40 minuuttia kevyttä ja tänään oli ohjelman ensimmäinen kolmetuntinen, jonka kiertelin Helsingin Keskuspuistossa ja sen ympäristössä. Tässä vaiheessa Bakken teettää noin pitkät puoliksi juosten ja puoliksi kävellen, joten vuorottelin 2,5-10 minuutin välein näitä kahta liikuntamuotoa. Aika jännä tämmöinen treenitapa ja mielenkiintoinen kokeilu. Helppoahan se on kun noin paljon saa kävellä, mutta en voi sanoa että ei missään tuntuisi. Matkaakin ehti kertyä lähes 26 km, joten kai siitä jotain hyötyä on.
Lenkin aikana ehti vähän pohtia kevään kisaohjelmaa. Nyt kun eemelten umpihankihiihtokisa tarkentui päivämäärälle 16.3. Jyväskylän nurkille, niin taidan aloittaa kisakauden 22.2. Teivossa. Siitä tulee ensimmäinen kisaluontoinen startti kolmeen kuukauteen. Kymppi lienee sitten ohjelmassa joko 1.3. Helsinki Test Runissa, 8.3. Keski-Suomen testijuoksusarjassa tai 15.3. Aktia Cupissa. Puolimaratoniin ei oikein osu muita järkeviä vaihtoehtoja kuin Hassen Tervasaarimaratooni 5.4. Sitten pitää vielä käydä Oiten lenkki 25.4., ja sen jälkeen passaakin jo lähteä maratonmatkalle. Olisihan Karhu-viestissäkin ihan hauska käydä 12.4., mutta taitaa olla niin että sitten tulisi jo liikaa kisoja.
Tänään jäljellä 101 päivää.
Perjantain toteutus oli Liikuntamyllyn 200 metrin radalla ensin vartti reipasta 4.10-4.20-vauhtia ja sen päälle 20 kertaa minuutin veto kiihtyen jostain 4.00-vauhdista n. 3.20:een puolen minuutin palautuksin. Tuntui tosi hyvältä! Vaikka Bakkenin speksissä ei ihan noin kovaa noita minuutin vetoja mennäkään, niin en usko että tämä löi yli kun nyt tulee kuitenkin lähes viikon tauko koviin treeneihin.
Lauantaina jolkottelin hangessa 40 minuuttia kevyttä ja tänään oli ohjelman ensimmäinen kolmetuntinen, jonka kiertelin Helsingin Keskuspuistossa ja sen ympäristössä. Tässä vaiheessa Bakken teettää noin pitkät puoliksi juosten ja puoliksi kävellen, joten vuorottelin 2,5-10 minuutin välein näitä kahta liikuntamuotoa. Aika jännä tämmöinen treenitapa ja mielenkiintoinen kokeilu. Helppoahan se on kun noin paljon saa kävellä, mutta en voi sanoa että ei missään tuntuisi. Matkaakin ehti kertyä lähes 26 km, joten kai siitä jotain hyötyä on.
Lenkin aikana ehti vähän pohtia kevään kisaohjelmaa. Nyt kun eemelten umpihankihiihtokisa tarkentui päivämäärälle 16.3. Jyväskylän nurkille, niin taidan aloittaa kisakauden 22.2. Teivossa. Siitä tulee ensimmäinen kisaluontoinen startti kolmeen kuukauteen. Kymppi lienee sitten ohjelmassa joko 1.3. Helsinki Test Runissa, 8.3. Keski-Suomen testijuoksusarjassa tai 15.3. Aktia Cupissa. Puolimaratoniin ei oikein osu muita järkeviä vaihtoehtoja kuin Hassen Tervasaarimaratooni 5.4. Sitten pitää vielä käydä Oiten lenkki 25.4., ja sen jälkeen passaakin jo lähteä maratonmatkalle. Olisihan Karhu-viestissäkin ihan hauska käydä 12.4., mutta taitaa olla niin että sitten tulisi jo liikaa kisoja.
Tänään jäljellä 101 päivää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)