Univelkainen pitkä viikonloppu Pietarissa on takana, ja olen yhä lähes Bakkenin ohjelmassa mukana. On jopa mahdollista, että mitään ei jää väliin. Vähän joudun tosin treenien järjestystä säätämään, mutta sitä on säädettävä joka tapauksessa, koska ensi lauantain Teivocup tulee ohjelmaan nähden reippaasti liian aikaisin. Bakken-viikon 4 kilometreistä piti tulla jo vähän enemmän kuin aiemmista, mutta kun jouduin siirtämään pitkän lenkin seuraavalle viikolle, niin saldoksi tuli 61. Ottaen huomioon viikon hetkisyyden sehän on ihan hyvin.
Aamujunilla Pietariin kulkeminen säästää rahaa sadan euron verran, mutta se osoittautui varsin rankaksi. Lauantaina piti herätä neljältä että ehti junaan ja tiistaina palatessa kolmelta Suomen aikaa. Kun viikonloppuna tuli melkoiset määrät kävelyä, niin eihän tämä varsinaisesti mikään herkistävä reissu ollut.
Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä kahden tunnin pitkä lenkki Diman kanssa. Moninaisten vaiheiden jälkeen päädyimme kuitenkin 2014 metrin sauvakävelylenkille Udelnyin puistossa noin sadan eläkeläismummon kanssa. Märkää ja viimaistahan siellä oli, liukastakin. Suurin osa ajasta oltiin paikoillaan, joten kylmähän siellä tuli, vaikka sentään onneksi tajusin heittää toisen takin juoksutakin päälle. Aikaa 2014 metrin suorittamiseen meni pari tuntia, ja sen jälkeen oli niin kylmä ja märkä olo että ei voinut kuvitellakaan harkitsevansa mitään muuta kuin saunaanmenoa.
Mutta hauskaa oli! Mummot olivat ihan mahtavia, täynnä elämäniloa ja tarmoa ja positiivisuutta. Treenin lopuksi vedettiin pitkät yhteiskuvasessiot, olivathan suomalaiset suorastaan kunniavieraita, sillä sauvakävelyä kutsutaan Venäjällä suomalaiseksi kävelyksi. Harva asia maailmassa -- jos mikään -- on yhtä herttainen kuin venäläinen mummo.
Maanantaina sain sitten juoksenneltua kaksituntiseni pitkin niitä rantakatuja. Olinkin jo unohtanut miten surkeasti nuo kevyen liikenteen järjestelyt Pietarissa toimivat, välillä piti vähän soveltaa mielikuvitusta, mutta hienostihan siellä kilometrit vesisateessa kasaan sai.
Tiistaina oli takaisin Tampereella ihan järjettömän kiireinen päivä parin tunnin yöunien jälkeen, mutta läksin silti kokeilemaan ohjelmanmukaista vetoharjoitusta matolle. Täysin yllättäen homma sujui hyvin ja olokin parani huomattavasti. Mutta tänään en uskaltanut lähteä vääntämään pitkää lenkkiä, vaan nappasin seuraavalta viikolta yhden kevyen tähän väliin, ja lähden pitkälle sitten joko torstaina tai perjantaina. Tämänpäiväisen mattotreenin jälkeen joku yritti pukuhuoneessa bondata höpisemällä jotain hyvästä pelistä. Juttu ei oikein lähtenyt lentämään, kun toin heti esille hävinneen osapuolen näkökulmaa. :)
Tänään jäljellä 84 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti