Tänään piti ihan kiltisti tehdä kevyenä iltalenkkinä Bakkenin määräämät 45-70 minuuttia kevyttä juoksua. Kiptoon houkuttelu Kyötikkälän iltarasteille sai kuitenkin mielen muuttumaan. Ajattelin, että voisinhan tehdä empiirisen kokeen: millaista on suunnistaa PK-sykkeillä!
Bakken speksaa mulle nämä kevyet lenkit sykevälille 114-137. Normitiejuoksussa se merkitsee vauhtiskaalaksi sellaista 4.45-5.30/km. Ajattelin, että metsässä tuo nyt putoaa varmaan ainakin puoleen, joten vartin alkuverryttelyn päälle uskalsin lähteä 4,4 km radalle Kyötikkälässä. Eiköhän se 30-55 minuutin haarukkaan voisi osua.
Oudoltahan se tuntui lähteä maastoon hölkällä könyämään. Heti ekalla välillä tuli metsäinen ylämäki ja huomasin, että oli pakko kävellä jottei syke nousisi liikaa. Toisaalta vastaavasti sitten alamäessä sai pistellä aika reipastakin ilman että mentiin punaiselle. Alun ihmettelyn jälkeen aloin oikeasti pitää tästä. Hitaan vauhdin ansiosta pysyin koko ajan kartalla eikä yhtäkään rastia pitänyt yhtään hakea. Tämä on aivan ennenkulumatonta! Toki ratakin oli suhteettoman helppo, mutta silti.
Tai oli siellä yksi rasti, josta juoksin parikymmentä metriä ohi kun olin juossut pitemmälle mitä luulin, mutta senkin virheen huomasin saman tien. Erityisen hauskaa oli seurata tilanteita erään toisen suunnistajan kanssa, jonka näin ensimmäistä kertaa matkalla rastille 6/12. Hän aina kiihdytti kovaan juoksuun rastien välillä ja pysähtyili välillä lukemaan karttaa. Minä taas hölkkäsin kaikessa rauhassa, luin karttaa vauhdissa ja pohdin reitinvalintoja ajan kanssa siinä aikani kuluksi. Joka ikinen kerta tuolta kuutosrastilta lähtien leimasimme käytännössä samaan aikaan rastilla!
Tuon 4,4 km radan kiertämiseen meni rapiat 41 minuuttia, eli suunnistuksen km-vauhti oli reippaasti alle 10. GPS:n mukaan kuljetun matkan keskivauhti oli 7.42/km. Yllättävän vähän tuo nyt sitten putosi tiejuoksun PK-vauhdista.
Kyllähän tämä pistää miettimään tuota suunnistustekniikkaa. Pitäisiköhän Jukolassakin sittenkin ottaa PK-strategia käyttöön?
Tänään jäljellä 111 päivää.
14.5.2014 täytin 42 vuotta 195 päivää. Koska maratonin pituus on 42,195 km, halusin tuona päivänä juosta maratonin. Maailman ainoa oikeana päivänä järjestetty maraton, jonka löysin, oli Red Island Marathon Warwickin pikkukaupungissa Yhdysvaltojen itärannikolla Rhode Islandissa. Menin sinne siis! Kolmen tunnin alitukseen tähdännyt treeniohjelmani perustui Marius Bakkenin 100 päivän maratonohjelmaan. Alitus ei onnistunut, joten projekti jatkuu: seuraavaksi juoksen Berliinin maratonin 28.9.2014.
Arvaa loppuaikani Red Island Marathonilla 14.5.2014:
Virallinen loppuaikani Red Island Marathonilla oli 3:17.50. Eksyin reitiltä ja juoksin pari kilometriä ylimääräistä. Maratonin täyttyessä väliaika omassa kellossa oli 3:06.30. Uskolliset lukijani jaksoivat luottaa itseni tavoin kolmen tunnin alitukseen. Vain 7 % osasi ennakoida, että päällitän jopa 3:05. Kiitos luottamuksesta! Seuraavaksi hyökkään kolmen tunnin rajan kimppuun Berliinissä 28.9.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti