Niinhän siinä kävi, että kestävyysvaje iski Hassen puolimaratonilla. Kisasta tuli juuri niin vaikea kuin pahimmissa peloissani osasin odotella.
Hassen Tervasaari-hölkkämaratooni olikin kisana ihan uusi tuttavuus. Sen verran legendaarisesta tapahtumasta on kyse että jo oli aikakin kokeilla! Otatuksessa on ajanotto omalla vastuulla eikä reittiä ole merkattu. Onneksi konkareista yksi lähti kisan alla näyttämään mulle reitin vaikeimmat kääntymispaikat 4,43 km kierroksen alku- ja loppuvaiheista. Uspenskin katedraalin puolen ja Tervasaaren kääntymispaikat kuten myös puolimaratonin nollakierroksen kääntymispaikka jäivät suullisen kuvauksen varaan. Ne olivat kuitenkin sen verran selkeät että en usko oikaisseeni yhtään vaikka juoksinkin ylhättömässä yksinäisyydessäni kaukana muiden edellä.
Silti Polarin mittariin kertyi matkaa vain 20,21 km. Konkareiden arvioissa reitin mitta liikkui välillä 20,5-20,8 km, mitä on kyllä vaikea uskoa kun katson Polarini piirtämää reittiä kartalta. Pikemminkin se on tehnyt ehkä hieman liian pitkää viivaa kuin liian lyhyttä. Jos nyt kuitenkin myöntyisin pyöristämään juostuksi matkaksi vaikkapa 20,4 km, niin loppuaikani 1:21.49 antaisi keskivauhdiksi jokseenkin tarkalleen 4.00/km. Sen kun antaa Riegelille niin se estimoi täydelle puolimaratonille 1:24.47. Siitä taas Riegel arvioi maratontasoksi hieman alle 2:57, Bakken ainoastaan 3:05.
Eihän tuohon tulokseen nyt oikein mitenkään tyytyväinen voi olla, mutta elettävä sen kanssa on ja toimeentultava.
Selityksiä on pitkä liuta. Ensinnäkin palautuminen kovasta treenijaksosta oli jotain mitä ei ollut tapahtunut. Juoksu ei missään vaiheessa maistunut hyvältä ja jalat painoivat alusta loppuun lailla lyijyn. Kisavaihdetta en saanut päälle ennen kuin ihan parilla viimeisellä kilometrillä. Sen näkee siitäkin, että keskisyke oli naurettava 166. Viime syksyn maratonissa se oli 167. Voi olla, että nyt oli vaan epätavallisen alhaisten sykkeiden päivä, mutta kovempaan tahtiin en kerta kaikkiaan saanut jalkojani siirreltyä. Toki viimeisellä kahdella kilometrillä sitten pääsin sinne normaalille puolimaratontasolle eli 175-180.
En tiedä, jos olisi ollut otatusta ja juoksuseuraa, niin tiedä vaikka olisi saanut puristettua kovemmalla sykkeellä jo aiemminkin. Nyt juoksin koko matkan ihan yksin eikä se oikein innostanut yrittämään äärirajoilla. Lisäksi tuuli oli melkoisen kova. Etenkin Pohjoisella rantatiellä iski aina semmoinen puhuri päin näköä että oikein masensi. Tosin on sitä paljon kovemmassakin tuulessa aikanaan Haagissa juostu ihan kunnonmukainen aika että tuulen taakse on paha piiloutua. Tällä kertaa tosin ei ollut minkäänlaisia selkiä, joiden taakse piiloutua, kuten Haagissa.
Sitten on vielä väitettävä sitäkin, että ei tuo reitti mikään erityisen nopea olisi vaikka olisi tyyntäkin. Tiukkoja mutkia on lukuisia, täyden 180-asteisiakin peräti yhdeksän kappaletta. Nousumetrejä ei kyllä tule paljon, olkoonkin että kyllähän siinä kymmenen kertaa kavutaan aika hidas mäki sillan päälle. En silti kuvaisi reittiä missään tapauksessa nopeaksi.
No, oli miten oli, mutta tämmöinen siitä nyt tuli. Kestävyysvaje on tosiasia. Polarin mittaamat kilometrit alla:
Sinänsä ei ehkä ole tarvetta vaipua sysimustaan synkkyyteen, että ei tämä ihan kauheasti erilainen kokemus ollut kuin viisi viikkoa ennen maratonennätystäni juoksemani Finlandia-puolimaraton. Silloin aika oli toki parempi, sillä täysimittaisella matkalla meni vain vähän yli 1:22, mutta yhtä tuskaisen vaikea juoksu se oli, ja olosuhteet olivat huomattavasti tämänkertaisia paremmat. Nytkin tässä on h-hetkeen vielä 5,5 viikkoa aikaa, joten ehkä kestävyysvaje on vielä mahdollista, jos nyt ei ihan torjua, niin ainakin saada elvytettyä vähemmälle.
Pitkää palauttelua ei Bakken tähänkään väliin salli. Sain järjestettyä tähän sentään kaksi lepopäivää kisan päälle ja sitten puolituntisen kevyen. Mutta jo ensi keskiviikkona on edessä yli 3-tuntinen yhtämittainen juoksu. Nähtäväksi jää miten siitä suoriudun. Perinteisesti olen ollut hyvin hidas puolimaratoneista palautuja.
Kaikista vaikeuksista ja ongelmista huolimatta huhusivat kisapaikalla että tämä saattoi olla uusi Hassen Tervasaari-hölkkämaratoonin puolimaratonin reittiennätys. Sitä on kyllä vaikea uskoa.
14.5.2014 täytin 42 vuotta 195 päivää. Koska maratonin pituus on 42,195 km, halusin tuona päivänä juosta maratonin. Maailman ainoa oikeana päivänä järjestetty maraton, jonka löysin, oli Red Island Marathon Warwickin pikkukaupungissa Yhdysvaltojen itärannikolla Rhode Islandissa. Menin sinne siis! Kolmen tunnin alitukseen tähdännyt treeniohjelmani perustui Marius Bakkenin 100 päivän maratonohjelmaan. Alitus ei onnistunut, joten projekti jatkuu: seuraavaksi juoksen Berliinin maratonin 28.9.2014.
Arvaa loppuaikani Red Island Marathonilla 14.5.2014:
Virallinen loppuaikani Red Island Marathonilla oli 3:17.50. Eksyin reitiltä ja juoksin pari kilometriä ylimääräistä. Maratonin täyttyessä väliaika omassa kellossa oli 3:06.30. Uskolliset lukijani jaksoivat luottaa itseni tavoin kolmen tunnin alitukseen. Vain 7 % osasi ennakoida, että päällitän jopa 3:05. Kiitos luottamuksesta! Seuraavaksi hyökkään kolmen tunnin rajan kimppuun Berliinissä 28.9.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti