Maratonin avainharjoitus

Se printattu ESTA tosiaan löytyi työhuoneen kirjahyllyltä, joten olen kuivilla ja valmis lähtöön. Tosin myös sitoutunut olemaan tekemättä terroritekoja. Minkälainen terroristi sitten kertoisi suunnitelmistaan etukäteen, sitä en tiedä eikä onneksi ole tarpeenkaan tietää.

Tänään oli suuri päivä: Bakkenin ohjelman ensimmäinen maratonin avainharjoitus! Kun työpäivä painottui iltaan, niin järjestin itselleni pitkän lounastauon ja kävin lenkillä keskellä päivää. Kun juomistakin piti tässä yhteydessä harjoitella, niin otin juomavyöhön mukaan kolmen geelin lisäksi puoli litraa Dexal Lightia sekä vielä puoli litraa vettä käteen toisessa pullossa. Jalkaan laitoin riskillä hieman turhan pienet Adidaksen Tempot, jotka toimivatkin loistavasti. Olisihan sitä tietysti kisakenkiäkin voinut kokeilla. Lämpötila oli lenkin aikana peräti +6 astetta ja aurinkokin paistoi, joten olosuhteet olivat varsin mainiot.

Bakkenin ohjelmassa tämä on ehkä kovin yksittäinen treeni, sillä tulevien viikkojen maratonin avainharjoitukset eivät ainakaan paperilla näytä yhtä kovilta. Tässäkin taas yksi ero siihen miten olen aiemmin treenannut, silloin se kaikkein kovin treeni on tehty vasta muutama viikko ennen kisaa.

Reittivalinnaksi otin järvenkierron, ja vissiinkin ensimmäistä kertaa ikinä vastapäivään. Sen verran kokematon järvenkiertäjä olen, että kovin lyhyttä reittiä en olettanut löytäväni, mutta kun nyt jotenkin takaisin kotiin osaisin niin hyvä. Muuten, kun katselee siellä Rajasalmen sillalla kohti Tamperetta niin kyllä tulee olo, että pitkä on matka kotiin. Kokonaismatkaa kertyi 27,7 km.

Ensin jolkotin puoli tuntia kevyttä, vauhti pyöri siinä 5.25:n nurkilla ja mukavan helppoahan se oli. Sitten kiihdyttelin seuraavat 20 minuuttia keskisykkeellä 154, joka nosti vauhdin 4.30:een. Juuri noin olin ajatellut sen menevänkin, so far so good. Seuraavaksi tuli taas puolen tunnin kevyt osuus, nyt keskivauhdilla 5.30. Tämän jälkeen oli vuorossa taas 20 minuuttia kovempaa, nyt vauhdilla 4.25, mikä antoi keskisykkeeksi 159.

Tuossa kohtaa rasitus alkoi jo tuntua, mutta seuraavaksi piti juosta 10 minuuttia keskisykkeellä 166 ja -vauhdilla 4.02. Se tuntui jo vaikealta, mutta onnistui sentään. Tuo syke vastaa aika lailla sitä mitä maratonilla pitäisi pystyä pitämään, mutta vauhti ei kyllä nykykunnossa ole maratonin kilpailuvauhti. Ilahduttavaa kuitenkin, että se noinkin hyväksi nousi.

Sitten oli taas 10 minuuttia hölkkää, nyt vauhti putosi jo 6.30:een että sain sykkeen pudotettua selvästi aerobiselle. Lopuksi piti vielä juosta yksi 10-minuuttinen, mutta Bakken on unohtanut speksata millä teholla! Ajattelin, että otetaan kovimman mukaan ja nostin sykkeen 170:een, mikä tässä vaiheessa riitti enää vauhtiin 4.03. Se tuntui jo oikeasti tosi tiukalta, sellaiselta kuin ennen vanhaankin maratonin erikoisharjoituksissa on tuntunut. Lopuksi hölkkäilin vielä yhden 10 minuuttia 7.35/km jotta pääsin kotiin.

Kaikkiaan tuohon 27,7 kilometriin meni aikaa 2 tuntia 20 minuuttia.

Palautellessani tajusin, että tämä otti sen verran koville, että torstaille suunniteltua kovaa treeniä en mitenkään pysty tekemään. Lauantaina kun kuitenkin odottaa kympin kisa. Joten pitää se kova siirtää ensi viikolle. Voi olla ettei se sielläkään onnistu, mutta sille ei voi sitten mitään. Aika rankka vaihe tässä tällä hetkellä on meneillään, kun viimeiset pari viikkoa voi vetää yhteen näin:

to: pitkä 3 h
pe: lepo
la: 4 km kovaa + verrat ja palautukset
su: lepo
ma: 9 km kovaa + verrat ja palautukset
ti: kevyt 6 km
ke: 5 km kovaa + verrat ja palautukset
to: pitkä 2:45 h
pe: lepo
la: 10,5 km kovaa + verrat
su: kevyt 7 km
ma: kevyt 7 km
ti: 27 km kova

Kahden viikon sisään siis kaksi pitkää, neljä kovaa sekä vielä yksi pitkä ja kova. Kyllä tämä meikäläisen kunnolle alkaa olla jo siinä ja siinä rajoilla, vaikka kilometrimäärät sinällään eivät vieläkään mitään massiivisia ole.

Yksi syy siihen, miksi tämänpäiväinen tuntui erityisen kovalta, löytyi tuossa äsken kun lunttasin 2:45-loppuaikaan tähtäävästä ohjelmasta mitä siinä sanotaan ensimmäisestä maratonin avainharjoituksesta. Siellä se viimeinen kova 10-minuuttinen määriteltiin mentäväksi sykkeellä 137-152, mikä varmaan oli tarkoitus tässä minunkin ohjelmassani. Mutta kun Bakken oli sen unohtanut määritellä, niin minähän menin sen sykkeellä 170. Tuossa on valtava ero. Km-vauhdissa tuo 4.03/km olisi oikealla sykkeellä mentynä muuttunut varmaankin jonnekin 4.40-4.50/km-tasolle.

Emämunaus siis. Ei olisi ensimmäinen kerta kun tällainen treeni meni yli ja kävi liian rankaksi. Olisi pitänyt selvittää tuo aikaisemmin. Itse asiassa mielestäni sitä yritinkin, mutta en kävi niin, että en silloin huomannut tuossa 2:45-ohjelmassa mitään eroa omaani.

Tiedänpähän mitä syyttää jos ei Warwickissa kulje!

Huomiselle tulee lepo, joten Bakken-viikon 7 kilometrimääräksi voi nyt summata 82.

Tänään jäljellä 64 päivää.