Epävirallinen tavoitteeni oli pystyä samaan km-vauhtiin kuin 3 viikon takaisella vitosella, mikä merkitsisi loppuaikaa 38.40. Aikaisemmat aikani Aktia Cupissa ovat olleet 38.57, 39.59 ja 41.10. Päättelin, että 38 minuutin pintaan menevä aika sopisi tämän sarjan jatkeeksi, joten se oli sellainen haave, jota en ääneen itsellenikään tohtinut sanoa. Sen tiesin varmaksi, että merkittävästi alle 38:n ei vielä ole asiaa.
Lähdin liikkeelle rauhallisesti porukan keskivaiheilla, jotta varmasti pysyn alun loskassa pystyssä. Tielle siirryttyä alkoi alamäki ja alusta parani, ja kun vielä oli myötätuultakin niin vauhti alkoi nousta ihan itsestään. Vaikka juoksin tokan kilometrin peräti 3.36, niin silti tuntui että aivan valtava massa meni edellä vielä hurjan paljon kovempaa. Tuossa kohtaa monen vauhti kuitenkin alkoi tasaantua ja ohituksia alkoi tulla. Itse huomasin, että heti kun tuli merkittävä ylämäki, niin jäin muista jälkeen. Kyllä näkyy että olen harjoitellut koko talven lähes pelkästään tasaisella.
Puolimatkaan sinnittelin ajassa 18.48, mitä luonnehtisin haipakkaaksi menoksi, olihan se puolisen minuuttia kovempaa kuin 3 viikkoa aiemmin vitosen kisassa. Jälkipuoliskon olosuhteet kuitenkin kävivät vaativammiksi. Tuuli alkoi puhaltaa vastaan, ja ylämäkiäkin taisi olla enemmän. Väsymyskin jo alkoi painaa, eikä ollut oikein kenestäkään juoksuseuraa. Niinpä kuudes kilometri livahti hieman yli 4 minuutin. Pian sen jälkeen selän taakse tuli kuitenkin kirittäjä, ja aloin jaksaa sinnitellä taas vähän lähempänä omia rajojani. Kirittäjä ei kuitenkaan pudonnut, vaan kaikeksi onneksi lähti 8 km paikkeilla vetämään. Juuri ja juuri jaksoin mukana ja 9,5 km kohdalla saatiin pari karkulaista kiinnikin.
Vaikka olinkin juossut koko matkan kovaa, niin en kuitenkaan aivan niin kovalla riskillä pistellyt että aivan viimeisilläni olisin ollut. Joten pystyin viimeisen puoli kilometriä ylämäkeenkin puristamaan sen verran kovaa, että sain kilpakumppanit pudotettua kannoilta. Ultramaastokisoista tutun Hietalan Jannen selkä oli kuitenkin pikkuisen liian kaukana. Joka tapauksessa olin todella positiivisesti yllättynyt, kun kello näytti maalissa aikaa 38.10. Jälkipuoliskokin oli siis tullut samaa vauhtia kuin kolmen viikon takainen Teivo. Hyvä niin!
Teivossa keskisyke oli 171 ja maksimi 183. Nyt vastaavat lukemat olivat 174 ja 183, joten kai tässä pikkuisen paremmin sai itsestään puristettua irtikin nyt.
Alla Polarin mittaamat kilometriajat. Koko lailla tarkkaan ne osuivat kilometritolppien kohdalle, kymppikin tuli Polariin täyteen vain sekunti ennen maaliviivaa:
Nyt kun vuorokausi on kulunut, niin täytyy sanoa, että todella lupaavahan tuo juoksu oli. Jäähän tuo nyt vielä parhaista kympinjuoksuistani toki selvästi, mutta eiköhän tässä vielä kunto ole paranemaan päin tulevaisuudessa. Tuli myös keskelle aika kovaa treenijaksoa tämä, olkoonkin että kolme kevyttä päivää oli alla sen tiistain ylilyönnin jälkeen. Sekin oli positiivista, että nyt ei kisasta tullut mitään kipuja. Pohkeet ovat tänään priimaa ja jalat muutenkin ihan herkän oloiset.
Jos nyt analysoi mitä nämä juostut vitosen ja kympin kisat estimoivat maratonille, niin voi käyttää Riegelin ja Bakkenin kaavoja. Teivossa juostusta 19.20 minuutin vitosesta Riegel estimoi 3:05.25 ja Bakken 3:16.09. Nyt Aktiassa juostusta 38.10 minuutin kympistä Riegel antaa 2:55.34 ja varovaisempi Bakken 3:04.31. Jos nyt keskiarvoa noista kahdesta hakee, niin tämä kympin aika osuu aika lailla tasan kolmeen tuntiin.
Bakkenin ohjelmassa ei näillä vitosen ja kympin testijuoksuilla kuitenkaan ole mitään roolia maratontavoitteen asettamisessa. Avain siihen on sen sijaan n. kuukautta ennen h-hetkeä juostavalla puolimaratonilla. Mulla tuo tullee eteen kolmen viikon kuluttua, joten palataan aikatavoitteeseen sen jälkeen.
Lopuksi vielä sykealuejakauma eilisestä kympistä. Tuommoinen massiivinen 25-minuuttinen ylimmällä tasolla, jossa ei näissä bakkenaaleissa normaalitreeneissä olla ollenkaan, näyttääkin oikein hauskalta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti