Maaliskuu on takana, ja kun sitä nyt retrospektiivisesti tarkastelen, niin näyttää siltä että se meni ihan pilkulleen suunnitelman mukaisesti. Tämän tosiasian ei auta antaa mennä hämmentämättä ohi.
Kilometrejä maaliskuussa kertyi 321, mitä enemmän en kalenterikuukauden aikana ole juossut kuin kahdesti aiemmin. Pitkiä lenkkejä kuukauteen mahtui viisi, mikä on aika hyvin, kun helmikuussakin niitä oli neljä. Eipä siis kai ihme, että ne ovat viime aikoina alkaneet sujua aika hyvin.
Viikkotasollakin saavutin viime kalenteriviikolla itselleni hyvin harvinaisen lukeman 99 km, mikä oli sikälikin hassua, että siitä 80 km kertyi viikon kolmelta pisimmältä lenkiltä. Vuoden ensimmäisen kvartaalin ennätyskilometreistä jäin kuitenkin 24 yksikön päähän. Mutta vuoden ensimmäisen kolmanneksen kilometriennätyksen rikkomiseen riittää huhtikuussa 221 km.
Eilinen Bakkenin ohjelman viimeinen maratonin avainharjoitus sujui jopa ällistyttävän hyvin. Laskettelin ekat 40 min todella kevyesti jollain 124:n keskisykkeellä ja silti keskivauhti hipoi viittä! Ei heti tule mieleen että tuommoista olisi tapahtunut. Viimeisen 80 minuutin kovempivauhtisen osion aikana syke ja vauhti vastasivat paremmin toisiaan, mutta tunne oli lopun alle neljän minuutin kilometrivauhdissakin tosi helppo.
Jos nyt jotenkin kunnialla vielä suoriudun ja palaudun ensi lauantain puolimaratonista, niin luulenpa että kestän tämän Bakken-rääkin. Tosin yksi pitkä lenkki tässä on vielä ennen tuota puolikastakin tehtävänä, mutta nuo hidasvauhtiset pitkät eivät ole kyllä enää tuntuneet mainittavasti rasittavan.
Kuntosalijäsenyyteni loppui tänään, minkä kunniaksi tein kuukauden viimeisen lenkin matolla. Halliin tuskin enää on tarvetta mennä, joten Berliiniin asti juostaan ulkosalla.
Tänään jäljellä 44 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti