Tänään tunti matolla. Mukavasti siinä kulkee aika kun on DDT:tä mukana.
Ajattelin, että tällä kertaa voisin käydä läpi pienen historiakatsauksen juoksuharrastuksestani. Auttanee asettamaan tavoitettani kontekstiinsa se.
Lapsena liikuin kohtuullisen paljon, vaikka ei se hötkyily mitään kestävyystyyppistä ollut. Sanoisin, että joskus 13-vuotiaana peruskunto oli kuitenkin ihan jonkinlaisella tasolla. Sitten sain synttärilahjaksi Commodore 64:n, ja vaikka en sitä silloin tajunnut, niin siihenhän se liikunta hyvin pitkälti loppui. Joinain kesinä tuli ehkä jotain pientä vielä harrasteltua, mutta Cooperin testi meni joskus teininä 2600 metrin pintaan että eipä siinä kestävyyskunnossa hurraamista ollut. Näin jälkeenpäin ajateltuna tosi harmihan tämä oli, kun nuo olisivat olleet juuri tärkeitä vuosia kehittää peruskuntoa.
Muistan erinomaisesti päivän, jolloin juoksuharrastus alkoi. Olin silloin 21 vuoden ja 103 päivän eli lähes täsmälleen puolimaratonin ikäinen. Oli helmikuinen perjantai-ilta ja saavuin junalla Hämeenlinnaan äidille kyläilemään. Katsoin että bussi oli lähdössä vasta pitkän ajan kuluttua, joten ajattelin että josko vaikka juoksisin viiden kilometrin matkan asemalta perille. Matka kesti 35 minuuttia ja olin sen jälkeen aivan puolikuollut! Välitön johtopäätös oli, että jotain on tehtävä.
Luin Jim Fixxin juoksukirjan ja aloin saman tien lenkkeillä. Vappuna kymppi jo kulkikin Aulanko-juoksussa Steve Ovettin ja Lasse Virénin vanavedessä mukavasti aikaan 42.39. Seuraavaksi vuodeksi treenailin Urheilulehdessä julkaistun Seppo Nuuttilan maratonohjelman mukaan ja ihmettelin kun puolimara kulki hienosti 1:32, mutta täysmara 3:30-alkuvauhdista huolimatta vain 4:10. Jälkeenpäin olen tajunnut, että olivathan ne 40 km viikot aika pieniä. Varsinaisia pitkiä lenkkejä taisin tehdä kaksi, niistä pitempi oli 25 km.
No, kolmantena treenivuotenani löysin jo aika hyvän draivin, keväällä irtosi Oiten lenkillä mäkinen vajaa kymppi keskivauhdilla 3.54/km ja kesällä puolimaraton samaa vauhtia. Sehän oli jo 1:22.11! Ajattelin, että nythän tässä aletaan kehittyä, enpä olisi arvannut että kestää 9 vuotta parantaa sitä aikaa. Seuraavana vuonna meni jotain pieleen. Vaikka olin mielestäni treenannut kovempaa, niin puolimara-aika huononi. Tästä alkoikin sitten puolentoista vuoden ongelmat. Etureisistä katosivat voimat jotenkin niin, että en jaksanut kunnolla juosta yhtä kevyttä viikkolenkkiä enempää. Lopulta vaiva meni ohi yhtä mystisesti kuin oli tullutkin, mutta motivaatio ei palannut ihan entisenlaisena. Paransin kuitenkin maraenkan vähän alle 4 tunnin. Sitten tulikin vuoden tauko, kun omistauduin reppureissaukselle.
Kolmekymppisenä aloitin sitten taas into pinkeenä. Eikä tarvittukaan kuin 4 kk treeni niin Oiten lenkin enkka jo parani lähes minuutin! Siitä eteenpäin juoksuharrastus on jatkunut varsin tiiviinä toistakymmentä vuotta. Puolimaratonennätys kyllä parani vasta neljäntenä paluunjälkeisenä vuotena, sen verran kova se oli. Monen yrityksen jälkeen sain juostua pari kertaa puolimaran alle 1:19, vaikka en ollut kunnolla edes valmistautunut. Maratonennätystä parantelin vuosittain aina siiheksi, kunnes se nelisen vuotta asettui nykyiselle tasolle 2:48. Sen jälkeen ei ole enää ennätyslistaa tarvinnutkaan korjailla, jos ei lasketa spontaania vähän päälle kymmenen tunnin satasen kokeilua. Viimeisen neljän vuoden aikana paras maratonaika on ollut 3:05 ja puolimaraton 1:20.
Ensi vuonna olisi kiva päästä taas ennätyskuntoon edes jollain matkalla. Ei kai se mahdottomia vaadi, mulla kun ei ole treenimäärät koskaan olleet korkeita. Edes 3000 km vuodessa ei ole koskaan mennyt rikki. Voisihan se yksi tavoite kai olla vaikka tuonkin rajan saavuttaminen, kai siitä jotain hyötyä saattaisi olla. Juoksijaksi mä kuitenkin näistä määristä huolimatta tässä liikuntaharrastuksessa itseidentifioidun. Muitakin lajeja tulee puuhasteltua, mutta kuitenkin lähes 2/3 kaikesta treenistä on juoksua. Jos suunnistus lasketaan mukaan juoksuihin niin varmaan aika tarkkaan tuleekin se 2/3 täyteen.
No mutta täytetään nyt ensin se 42 vuotta ja 195 päivää ja juostaan sen päivän maraton. Katsotaan sitten mihin sitä innostuu. Mutta jos tässä nyt kahdelle maratonille ensi vuonna ollaan tähtäämässä, niin kai se maratontreeni voisi hyvää tehdä. Olenkin jo unohtanut miltä se tuntuu.
Tänään jäljellä 168 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti