Uskomattoman kiireinen viikko on hurahtanut lähes huomaamatta. No, on ollut pakko palautella viime viikon maratonista tässä, joten sikäli enpä hätäänny. Juuri nyt tuntuu siltä, että tarvitsen toisenkin superkeveän viikon palautteluiksi, joten lähdetään sitten toteuttamaan sellaista.
Torstai-iltana kävin ulkoiluttamassa erästä Tampereelle vierailemaan saapunutta amerikkalaista ekokriitikkoa. Meillä oli viime tammikuussa ikimuistoinen hiihtolenkki. Pakkasta oli ensinnäkin 20 astetta. Kaveri pyysi vuokraamosta luistelusukset, koska minullakin oli sellaiset alla. Ladulla kävi kuitenkin ilmi, että hän osaa hiihtää vain perinteistä. Pisteltiin silti 8 km Niihaman majalle ja takaisin. Sisukasta settiä!
Nyt ikimuistoisuus jäi vähemmälle, mutta lupaavastihan tämäkin lenkki lähti liikkelle, kun puolen minuutin juoksun jälkeen jokin venähti jossain tuolla takareiden ja IT-jänteen tietämillä. Olisi varmaan pitänyt aloittaa ensimmäinen maratoninjälkeinen lenkki varovammin. Vähän siinä venytin ja vauhtia hidastettin, niin pystyin kyllä juoksemaan, vaikka pikkuisen kipeää se koko ajan teki. Mentiin kymppi varsin reipasta kyytiä pitkin Kaupin reittejä, hyväähän se teki.
Mutta seuraavana päivänä jalka oli niin kipeä, että kävelykin sattui ihan kunnolla. Vaan meni se ohi. Lauantaina sain jo taas kevyen 6 km hölköteltyä ilman kipuja. Tänään tosin olivat jalat tosi väsyneet. En jaksanut juosta, niin kävin sitten avaamassa lihaskuntokauden. Nyt käyntejä on tälle kaudelle siis yhtä monta kuin viime kaudella yhteensä. Saas nähdä pääsenkö vielä ohikin.
Itse tavoitteen tavoitteleminen ei tässä hulinassa ole edistynyt yhtään, joten siitä sitten tuonnempana. Onneksi aika kuitenkin juoksee, vaikka minä en.
Tänään jäljellä 185 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti