Lähtöviiva kutsuu

Tiistai oli matkapäivä ja viimein onnistuin pitämään kävelyt minimissä. Pari kilometriä toki piti Bostonissa kävellä, että pääsin Providencen bussiin. Matka kesti vain tunnin. Vaihto Warwickin lentokentän bussiin oli helppo ja nopea, eikä perilläkään tarvinnut kilometriä enempää kävellä hotelliin.

Tässä samassa Best Western -hotellissa majoittuu muitakin maratoonareita, järjestäjä on tehnyt jonkun alennusdiilin juoksijoille tänne. Joltain heistä pitäisikin pummata kyyti lähtöpaikalle, mutta eiköhän täältä moisia löydy. Tämä on sikäli maratonystävällinen hotelli, että aamiainen alkaa no neljältä. Kun startti on kuudelta, niin onhan se toki hieman myöhäistä, mutta kyllä siellä nyt ainakin kahveella voi käydä. Huoneeni täällä on aivan valtava, sängyssäkin on viisi tyynyä. Johtuuko sitten siitä vai mistä, mutta sain varsin hyvin nukuttua viimeisenä yönä n. klo 21-03.

Illalla kävin kuuden aikaan lihapullaspagetilla läheisessä ravintolassa. Naapuripöydissä mätettiin sellaisia määriä ruokaa, että sitä katsellessa oli vaikea pysyä kohtuudessa, mutta pakotin itseni olemaan syömättä liikaa. :)

Tärkeintä tässä on nyt kuitenkin se, että herätessä ei ollut ollenkaan yhtä voimaton olo kuin eilen! En tätä olotilaa nyt voittoisaksikaan kutsuisi, mutta selvästi parempaan päin on menty. Päätä särkee ja vähän yskittää, mutta sellaista yleisvoimattomuutta ei ole ollenkaan niin paljon enää kuin viime päivinä on ollut. Päänsärky lähtenee Paracetamolilla, eikä tuo yskä kovin paha ole, joten pelkäänpä että kyllä tästä viivalle on lähdettävä.

Sitä on nyt tässä tilanteessa kyllä ihan mahdoton sanoa mitä juoksemisesta tänään tulee. Sää tuolla näyttäisi nyt olevan poutainen, kisaan on ennustettu 9-13 astetta, eli aika normaaliin kisavarustukseen voinee pukeutua. Varmaan lähden yrittämään alussa miltä 4.10 km-vauhti tuntuu, ja tilanteen mukaan mennään sitten. Jos homma tuntuu heti alussa ihan mahdottoman surkealta, niin ei mulla ole mitään syytä olla antamatta periksi ja hölkkäillä maaliin. Kauhean innostunut en kuitenkaan ole ottamaan juoksu-urani ensimmäistä keskeytystä. Tai no, yhdellä maratonilla olen aiemminkin keskeyttänyt, mutta se oli suunniteltu juttu, silloin oli tarkoituskin tehdä vain 30 kilometrin kisavauhtinen treeni.

Jos adrenaliini vie voiton ja voimattomuus väistyy, niin sitten yritän jatkaa 4.10-kilometrejä niin pitkälle kuin pystyn. Puolimatkaan jos pääsisi suunnilleen ajassa 1:28, niin kolmen tunnin alitus voisi onnistua. Bakkenhan neuvoisi aloittamaan sellaisella 1:31-puoliskolla, mutta niin hitaaseen en uskalla lähteä jos juoksu sujuu alusta asti yhtä hyvin kuin viime perjantain kisavauhtisessa viimeistelyssä. Mutta on kyllä hyvin todennäköistä että ei suju likimainkaan yhtä hyvin.

Jos tilanne menee siihen, että kolmen tunnin alitus vaatii äärimmäistä puristusta lopussa, niin luulenpa että sitä ei tänään löydy. Niinpä en olisi yllättynyt jos lopputulos olisi muutaman minuutin päällitys. Tässä tilanteessa en olisi siitä edes pettynytkään. Tämän kisan päätarkoitus on kuitenkin osallistuminen, syksyllä pitää yrittää olla sitten tiukemmin mukana tulosjahdissa.

Tänään jäljellä 2 tuntia.