Joo-o. 34 tuntia starttiin eikä tämä pieni sairastelunpoikanen tunnu olevan poistumassa. Kurkku on tänään ollut parempi, mutta nokka on ollut pikkuisen tukossa ja olo varsin voipunut. Olisi liioittelua sanoa, että olen sairas, mutta eihän tämä normaaliakaan ole. Hyvin vaikea sanoa onko tämä allergiaa vai jotain muuta. Aika paljon tämä kyllä muistuttaa niitä minilenssuja mitä mulla on viime vuosina yleensä muutaman kuukauden välein ollut. Edellisestä olikin jo 3,5 kk aikaa, joten osasin kyllä tähän kohtaa uutta jo odottaakin. Parhaaseen mahdolliseen saumaan osasi tulla. Voinen olla kuitenkin tyytyväinen, että treenikauden sain olla täysin terveenä.
Mutta popsitaan nyt vielä antihistamiinia ja toivotaan parasta. Olisihan senkin tietysti voinut tajuta aloittaa jo ennen kisamanterelle saapumista. Osansa varmaan on tällä 28 asteen aurinkoisella säälläkin, se vetää olon aika veltoksi. Säätilaan on onneksi ensi yönä tulossa muutos, huomiselle ei ole enää ennustettu kuin 11 astetta. Voisi elätellä toiveita, että se hieman piristäisi olotilaa. Kisa-ajankohdan ennuste näyttää tällä hetkellä pyörivän yhdessä ennusteessa 8-12 asteen ja toisessa 14 asteen nurkilla. Optimikeliä pukkaisi siis.
Niin kuin voipuneessa oloilussa ei olisi tarpeeksi, niin en tietysti tänäänkään malttanut pysyä sisällä lepäilemässä, vaan kävin jaloittelemassa taas aivan tarpeettoman monta kilometriä. Ehkä tämä viimeisten päivien viimeistely olisi sittenkin pitänyt mennä tekemään johonkin mahdollisimman epäkiinnostavaan paikkaan... No, otan tästä ainakin syksyn Berliinin reissuun opiksi ja olen silloin huolellisempi.
Vähän on tässä nyt sellainen fiilis, että voin joutua tinkimään kaikista aikatavoitteista ja lähteä Warwickiin hakemaan vain maaliintuloa. Niin huonoon jamaan en tässä sentään tunne olevani menossa, että starttaamisesta pitäisi luopua. Mutta on aivan selvää, että vaikka tämä heikotus ehtisi mennä ohikin, niin toipuminen normaaliin kestää muutaman päivän. Vaan senhän näkee sitten mitä siitä tulee.
Huomenna on edessä bussisiirtymä Bostonista Warwickiin ja majoittuminen lentokenttähotelliin. Siellä pitää ainakin pitää huoli, että en lähde minnekään haahuilemaan, vaan linnoittaudun hotellihuoneeseen. Sitä ennen pitää kuitenkin järjestää jonkinlainen kyyti lähtöpaikalle kisa-aamuksi.
Tänään jäljellä 2 päivää.
14.5.2014 täytin 42 vuotta 195 päivää. Koska maratonin pituus on 42,195 km, halusin tuona päivänä juosta maratonin. Maailman ainoa oikeana päivänä järjestetty maraton, jonka löysin, oli Red Island Marathon Warwickin pikkukaupungissa Yhdysvaltojen itärannikolla Rhode Islandissa. Menin sinne siis! Kolmen tunnin alitukseen tähdännyt treeniohjelmani perustui Marius Bakkenin 100 päivän maratonohjelmaan. Alitus ei onnistunut, joten projekti jatkuu: seuraavaksi juoksen Berliinin maratonin 28.9.2014.
Arvaa loppuaikani Red Island Marathonilla 14.5.2014:
Virallinen loppuaikani Red Island Marathonilla oli 3:17.50. Eksyin reitiltä ja juoksin pari kilometriä ylimääräistä. Maratonin täyttyessä väliaika omassa kellossa oli 3:06.30. Uskolliset lukijani jaksoivat luottaa itseni tavoin kolmen tunnin alitukseen. Vain 7 % osasi ennakoida, että päällitän jopa 3:05. Kiitos luottamuksesta! Seuraavaksi hyökkään kolmen tunnin rajan kimppuun Berliinissä 28.9.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti