En jaksanut lähteä pitkälle torstaina, vaan tyydyin tunnin saunahölkkäilyyn. Tarkistin muuten, että se oli ensimmäinen Tampereella ulkona tehty lenkki 39 päivään! Keväthän on aikaisessa, mutta sen verran liukasta tuolla vielä on, ja GoGon jäsenyyskin vielä maaliskuun voimassa, niin ei näitä ehkä ihan heti jatkossakaan ainakaan päivittäin tule.
Perjantaille panin sitten pitkän lenkin, jotta sain itseni motivoitua katsomaan jääkiekon välierää. Matolla tuli pisteltyä varmaankin ajallisesti ennätyspitkä setti eli 2 h 45 min. Siitä kevyttä juoksua oli n. 1:55 ja loppu kävelyä. Ei se mikään paras mahdollinen Teivo-valmistautuminen ollut, mutta on tuossa Bakkenin ohjelmassa nyt tässä kohtaa niin paljon kovia ja pitkiä että joskus on pakko tehdä peräkkäisinäkin päivinä jotain vähän raskaampaa.
Teivossa oli ihan hyvä keli vaikka öisen lumisateen jälkeen pelkäsin pahempaa. Suojakeli painoi lumen kuitenkin hyvin kasaan ja kun alla oli vain sula asfaltti, niin eihän se ollut liukasta olleskaan, joskin vähän pöpperöistä. Arvoin kenkäkassista jalkaan Inov-8:n X-Talonit, mikä oli hyvä valinta. Kolmen kuukauden kisatauon jälkeen en yhtään tiennyt mitä odottaa, mutta olihan se aavistettavissa ettei kovavauhtinen juokseminen kauhean hyvin voi sujua. Toisaalta sellaista semikovaa on tullut treenattua aika paljonkin, joten en mitään katastrofiakaan osannut odottaa.
Semmoinen keskinkertainen jyystöhän siitä sitten tuli. Jalat olivat alkuviikon treenien jälkeen tosi väsyneet heti ekalla kilometrillä, mutta tuskin freeseilläkään koivilla paljon sen kovempaa olisin päässyt. Eka kilsa meni 3.52 ja tuntui että oli jopa pikkuisen liian kovaa. Toisella kilometrillä yritin vähän pinnistää, mutta ei sekään alamäkeen mennyt kuin 3.48, pari ohitusta siihen sentään osui. Kolmannella kilometrillä väsymys hiipi pahasti koko kehoon ja se kesti 4.00. Yritin kovasti nostaa sykettä yli 175:n (joka on se raja mitä korkeammalla Bakken ei koskaan treenauta), mutta eihän se meinannut millään nousta edes tohon. Ilmeisesti sitä saa mitä treenaa.
Neljännen kilometrin jouduin vääntämään yksin ylämäkeen, ja taas meni 4.00. Viimeisellekään kilometrille ei kilpailua kenenkään kanssa jäänyt, enkä yksinään saanut sitä puristettua kuin 3.40. Siinä sentään syke viimein nousi sinne 175:n paremmalle puolelle, ihan viime hetkillä jopa pikkuisen yli 180:nkin. Pistän kilpailurutiinin piikkiin sen, että en osannut tarpeeksi kovalla teholla juosta. Ei kovin paljon enempää olisi pitänyt jaksaa siinä 3.-4. kilsoilla puristaa niin olisi tullut Keikon kanssa ihan todellinen loppukiriotatus, nyt jäin ajalla 19.20 seitsemän sekunnin päähän, ja viimeisen kilometrin aikana ero kyllä pieneni ainakin puoleen.
Ei mikään hirmu hyvä aika siis, mutta en ole pettynyt kun ottaa tämän pitkän kilpailutauon ja raskaan treeniviikon huomioon. Ja kun maraton on tavoitteena niin ei kai vitosen tämän kummemmin tarvitsekaan kulkea. Riegel antaa jo tästäkin maratonille 3:05, ja kun ottaa huomioon talvikelin sekä keskenkuntoisuuden, niin ei kolmen tunnin tavoite mitenkään mahdottomalta vielä tunnu.
Valitettavasti kisavauhtiin tottumattomat pohkeet tämä juoksu veti aivan armottomaan jökkiin. X-Talonit pakottivat juoksemaan täysin päkiöillä, ja tulos oli varsin tuhoisaa. Täytyy nyt tämä sunnuntai levätä aktiivisesti ja toivoa, että huomenna pystyisi edes jonkunlaisen tehoharjoituksen vääntämään.
Tänään jäljellä 80 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti