42

42 on jännä luku. Ehdottomasti nimenomaan juuri jännä. Joillekin se merkitsee elämän tarkoitusta, mutta se on myös vain pikkuisen vähemmän kuin suomalaisen mediaani-ikä ja vain pikkuisen enemmän kuin suomalaisen miehen mediaani-ikä. Se tarkoittaa, että puolet tämän maan asukkaista on 42 vuotta nuorempia ja puolet vanhempia.

Vielä jännempää on tosin se, että Etiopian mediaani-ikä on 17,5 vuotta. Se taas tarkoittaa sitä, että puolet tällä hetkellä elossa olevista 94 miljoonasta etiopialaisesta ei ollut vielä syntynyt, kun Haile oli jo juossut kuusi maailmanennätystä. Ja silti se ukko on yhä maailman huipulla!

Nigeriläisistä taas vain puolet on täyttänyt 15 vuotta, miehistä vähän allekin puolet. Mutta toisaalta, kukaan nigeriläinen ei olekaan koskaan alittanut edes puolta tuntia kympillä ja naisten kansallisten juoksuennätysten sarja muistuttaa kovin listaa omista henkilökohtaisista ennätyksistäni.

Kerrotaan vielä, että japanilaisista naisista puolet ovat vanhempia kuin 47,2 vuotta ja että tänä vuonna Monacoon syntyvän tyttölapsen odotettavissa oleva elinikä on 93,71 vuotta, niin voimme päättää päivän antropologisen tuokion tähän.

Minä en muista sellaista aikaa, että en olisi tiennyt maratonin pituuden olevan 42 kilometriä ja 195 metriä. Jos se olisi tasan 42 kilometriä (saati 40 kilometriä) niin ei se olisi kovin kiehtova. Olisivat varmaan jo pudottaneet sen olympiaohjelmastakin pois. Ei kukaan halua juosta 42 kilometriä. Mutta 42,195 kilometriä -- kukapa ei sitä haluaisi!

Viimeisen viikon aikana en ole tehnyt muuta kuin juossut Aktia Cupin kympin. Tänään viimein kävin kokeilemassa miten kuntosalitreeni toimisi. Rankkaahan se oli, mutta kyllä kai tässä pikku hiljaa alkaa olla lepäilty ihan tarpeeksi. Pyritään päivittäiseen treenailuun tästedes, mutta lähitulevaisuudessa mennään alhaisilla tehoilla.

Tänään jäljellä 175 päivää. Se on kaksikymmentä päivää vähemmän kuin silloin, kun täytin 42 vuotta.