Bakken on tälle viikolle speksannut kympin kisan. Silloin kun keväällä tein edellisiä Bakkeneitani, niin tähän saumaan osui maaliskuun Aktia Cup, jossa juoksin ihan kivasti 37.40. Nyt olisi tarjolla ollut ensi sunnuntain aikuisten SM-yleisurheilujen ratakymppi Jyväskylässä, jonne olin ajatellut lähteä maaliskuun aikaa parantamaan.
Kesän surkea kulku sai kuitenkin perääntymään tuosta suunnitelmasta, mutta onneksi tälle viikolle löytyi tilalle eilen juostu 10,57 km Pirkkalan hölkästä. Käytännössä tämä oli kilpailukauden avaukseni, sillä toukokuun Bodom Trailin jälkeen en ole kilpaillut kuin Jukolan viestissä ja Siperian polkujuoksussa, eikä kummassakaan keskisyke noussut kummoiseksi. Mutta nyt mentiin täysillä!
Olin nyt kolmatta kertaa Pirkkalassa tällä reitillä ja matkalla. Vuonna 2008 pääsin maaliin ajassa 40.33 ja viime vuonna viivyin 41.54. Luulin jo sitä huonoksi ajaksi, mutta nyt sain kulumaan kerrassaan 42.54. Tulos kertoo karua kieltään siitä missä mennään.
Keskivauhdiksi tuosta ajasta tulee 4.04/km. Jahalle tuli siinä lähdön alla uhottua, että 4.05-kunnossa saattaisin olla, joten eihän tuo arvio edes pahasti pieleen mennyt. Jostain syystä vaan lähes kaikki kulmakunnan kovakuntoiset nelikymppiset olivat jossain ihan muualla, niin että vaatimaton aikani riitti kakkossijaan. Viime vuonna olisin sillä ollut sijalla 13! Mitä ihmettä?
Ennen juoksua tuo keihäsnivunen arvelutti aika paljon. Tiesin kyllä että ei se Pirkkalan suoritusta hidasta, mutta pelotti että miten huonoon kuntoon se moisessa mäkijuoksentelussa menee. Sain sen kuitenkin sidottua niin hyvin, että juoksussa se ei vaivannut yhtään, eikäpä tuntunut tulleen yhtään pahemmaksikaan. Joten siltä osin voiton puolellehan tuo jäi.
Ei juoksu mitenkään pahalta tuntunut varsinkaan ekalla puoliskolla. Toisella toki jalka nousi jo ikävän kehnosti, mutta etenkin ekalla vitosella fiilis oli se että ihan hyvää vauhtiahan tässä mennään. Huonon kulun pystyi kuitenkin toteamaan siitä, että edellä juoksi ihan valtaisa massa väkeä! Kärkihän siellä meni yli minuutin per kilometri kovempaa, mitä ei ihan joka kisassa satu sitäkään.
Jossain siellä 7-8 kilometrin paikkeilla oli kyllä aika masentavaa kun ei jalat vaan jaksaneet totella. Miten turhauttavaa onkaan olla huonossa kunnossa! Mieli tekisi mennä, mutta kun ei pääse. En tiedä, vaikka tässä vaikeaa on ollutkin, niin olen nyt kuitenkin koko ajan jotain treenaillut. Siihen nähden tulos on kyllä todella surkea. Tosin kai siitä osan voi panna kilpailurutiinin puutteeseen. Toivottavasti tämä rykäisy nyt olisi avannut menoa. Syyskuussa kun pitäisi kulku olla aivan toisella tasolla.
Kun heinäkuulle speksattu vitosen kisa jäi tekemättä, niin voisin harkita korvaavani sen syyskuun alussa R5:llä, jos sellainen silloin järjestetään. Jos ei järjestetä niin sitten voisi harkita käyvänsä vaikka syyskuun ekassa Self-Transcendencessa Munkinpuistossa. Sitten tuleekin jo Finlandia-puolimaraton ja siitä parin viikon päästä Berliinin mara. Kovin vähiinhän tässä aika alkaa käydä. Melkein tekisi mieli luovuttaa, mutta katsotaan nyt vielä mitä tästä tulee. Kuvioita eivät yhtään helpota elokuulle osuvat Maailman vahvin eemeli- ja keihäsottelukisat.
Tänään jäljellä 52 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti