Kuten odottaa sopi, jouduin palauttelemaan koko viikonlopun perjantai-illan rasituksista. Lauantaina riitti pelkkä pieni kävely ja sunnuntaillekin tyydyin kevyeen puolen tunnin hölkkään.
Sitä suuremmat oli paineet onnistua tänään Bakkeniaadin toisessa maratonin avainharjoitukessa. Nyt sitä ei enää voisi lykätä yhtään pidemmäksi. Paperilla treeni ei näyttänyt kauhean kovalta, joten väsyneestä olotilasta huolimatta lähdin ihan hyvällä mielellä liikkeelle, etenkin kun keväinen sääkin oli mainio.
Reittitoteutus oli Hervantaan ja takaisin. Ensin hölkkäsin puoli tuntia kevyttä keskivauhdilla 5.21 ja -sykkeellä 124. Vauhti oli yllättävän hyvä, mutta pätkä saattoi olla lievästi laskuvoittoinen. Toisen puoli tuntia kiristin jo vähän kovempaa: 4.31/144. Nytkin vauhti oli ehkä vähän yläkanttiin siitä mitä odotin, joskin tässä aerobisen kynnyksen huudeilla on se joskus takavuosinakin näillä lukemilla suunnilleen ollut. Mutta ennen kaikkea fiilis oli hyvä ja jatkoin innolla treenin viimeiseen puolituntiseen.
Sekin meni ongelmitta. Viimeisen puolen tunnin vauhdiksi tuli 4.12 ja sykkeeksi 159. Bakkenin ohje oli juosta se alle 165:n sykkeellä, mutta maratonvauhdin yläpuolella. Jos maratonvauhdikseni oletetaan optimistisesti kolmen tunnin aikaan vaadittava 4.16, niin sehän toteutui! Tämänkin pätkän osalta olen vähän yllättynyt siitä miten kovaan vauhtiin tuo syke riitti. Vedin kyllä viimeiset 10 minuuttia selvästi kovempaa kuin ensimmäiset 20 minuuttia, mutta joka tapauksessa kun koko puolituntisen keskisyke jäi noin alas niin kyllä tämä tällä kertaa ihan lapasessa pysyi.
Ja fiilis loppukilometreillä oli mahtava! Ihan semmoinen vanha kunnon tunne, että kyllä se vaan kunnon maratontreeni on poikaa. Ihan meinaa vähän rohkaista tämmöinen.
Mutta katsotaan miten on palautumisen laita. Ylihuomenna pitäisi jo juosta ylipitkää, perjantaina on lyhyitä vetoja, ja sunnuntaina olisi tämänpäiväinen kolmanneksen pidempänä versiona.
Tänään jäljellä 51 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti